Joskus syksyllä sain päähäni piirrellä aikani kuluksi luonnoskirjaan brassimaatuskoita. Aikani kuvia katseltuani päätin kokeilla samaa keramiikan keinoin.
Keramiikka ei koskaan ole ollut vahvinta aluettani, tunnen aina liikkuvani ikäänkuin heikoilla jäillä. Mitä tapahtuu, kun työ kuivuu? Mitä raakapoltossa käy? Millainen lasite? Miten laitettuna? Miten se käyttäytyy? Miltä työ näyttää lasituspolton jälkeen? Kysymyksiä on paljon, kokemuksia vähän, vastauksia ei juuri lainkaan.
Yrittänyttä ei laiteta, sanoo sanalasku ja taas kerran päätin hakata päätäni pöytään.
Vaiheesta, jossa kädet isketään saveen, muotoillaan, väännetään, käännetään ja tehdään kaikki kahdeksan kertaa alusta, ei ole kuvia, koska ne kädet tosiaan olivat siellä savessa, kameraa en siihen tohtinut sotkea. Työ on tehty osittain makkaratekniikalla, osittain muovaamalla ihan vapaasti. Näissä kuvissa työ on raakapolton jäljiltä. Eikä edes se työ, jota juuri nyt tahdon esitellä, vaan "sen veli". Mutta koska keksin tämän työvaiheiden kuvaamisen aivan liian myöhään, tulevat kuvat nyt hyvin sekalaisessa järjestyksessä.
Kun raakapoltto on onnellisesti ohi, työ edelleen ehjä ja siihen voi olla tyytyväinen (ja vaikkei olisikaan, ei sillä sen suuremmin ole merkitystä, koska uudelleenmuotoilu tarkoittaa tässä kohden enää lattialle pudottamista tai ikkunasta heittämistä) alkaa omissa silmissäni kamalin ja vaativin vaihe: lasittaminen. Olen pilannut lasitteella sen sata eri työtä. Joka kerta ryhtyessäni lasittamaan poden jonkinlaista rimakauhua, keräsin tälläkin kertaa rohkeutta muutaman viikon, tein välissä pari pienempää työtä.
Kasvoihin käytin alilasitetta, joka tarkoittaa sitä, että päälle on laitettava kirkas läpinäkyvä lasite, muuten alilasite ei jää työn pintaan. Kuvassa taas oikeasta työstä kuva (ei siis "veljestä").
Olin kuitenkin pahaa aavistamattoman tietämätön Braatuskan muuhun vartaloon käyttämäni sivellinlasitteen asettamista rajoitteista. Maalailin tyytyväisenä ruusuja alilasitteella Braatuskaan, laitoin sivellinlasietta reunoille ja sitten paljastuikin, että eihän tämä työjärjestys nyt ollutkaan se fiksuin.
Jotta sain kasvoihin ja häntään kirkkaan lasitteen, minun piti vahata koko muu Braatuska. Sivellinlasitteen vuoksi tämä oli pakko tehdä, jotta kirkas lasite saatiin laitettua.
Tässä kuvassa Braatuska odottaa lasituspolttoa. Korvat, häntä, kasvot ja kukkakuvio on lasitettu kirkkaalla alilasitteen päälle, muu runko on sivellinlasitettu ja päällä on vaha, joka sulaa uunissa pois.
Sitten vain odotettiin ja toivottiin parasta.
Ja tuloksia pääsin näkemään tänään. Jippii!
Olen todella tyytväinen Braatuskaani. Se on ihana. Nyt Braatuska matkaa vielä yhteen näyttelyyn kavereineen, jonka jälkeen se pääsee kotiin.
Loppuun vielä työpöytäni tänään:
Etualalla oikealla Braatuska (tässäkin postauksessa esitelty "veli"), jonka lasittamisen aloitin tänään, takana keltainen Braatuska itse raidallisen "pikkusiskonsa" kera.
Oppia ikä kaikki, "veljen" laisttamisessa työjärjestykseni on toisenlainen, enkä joudu vahaamaan koko työtä.
Laittelen kuvia koko kolmikosta myöhemmin, kunhan saan ne joskus valmiiksi ja kotiin saakka.
Aikaa, savea ja kärsivällisyyttä meni melkoinen määrä, mutta tämä oli antoisa projekti kaikenkaikkiaan.
-Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti