torstai 25. huhtikuuta 2013

Valmista tuli!

Viimeinekin Braatuska tuli uunista ulos. Onnellisesti ehjänä.
Tämä on kolmikon suurin, se jonka alunperin piti olla "pikkuisen pienempi". No itseasiassa tykkään siitä, että se on suuri, joten eipä se mitään.
Viime metreillä tämäkin projekti aiheutti vielä ylimääräistä sydämentykytystä. Uunista otti ja hajosi vastus. Joka kaikkien epäonneksi onnistui osumaan uunissa sähköihin, joka aiheutti sen, että uunin ohjauskeskus ja itse uuni eivät enää voineen kommunikoida yhdessä. Joka aiheutti sen, että poltto kesti ja kesti ja kesti... joka aiheutti sen, että koko uunihuone oli täynnä sinistä savua ja uunin luukkukin hohkasi punaisena. Tässä vaiheessa ongelma vasta huomattiin. Onneksi ei palanut koko talo.

Pienillä vahingoilla päästiin. Lasite suli pikkuisen liikaa ja alkoi valumaan, mutta aika lievästi.
Parista kohtaa vähän meni päällekäin, mutta ei se edes mainittavasti haittaa. 
Ja kuviossa taustaväri ei tullut sellaisena kuin suunnittelin, mutta ei silläkään niin väliä, kiva tuli kuitenkin, vaikka taustaväritys onkin epätasainen. Mutta tätä lasittaminen on, ikinä et voi tietää mitä uunista saat.
Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen projektiini ja sen tuotoksiin. Jos nyt oikein alkaisin analysoida, löytäisin kyllä parannettavaa, mutta en tahdo pilata tätä loistavaa fiilistä (ainakaan vielä), joten annan olla ja leijun hetken tyytyväisyyden vaalenapunaisessa pilvessä.

-Heidi

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Ruukku.

Yleensä olen se, joka ei tee ruukkuja, vateja tai lautasia. Vaan jotain kummaa ja omituista. Nyt päätin kuitenkin yllättää itsenikin ja väkersin ruukun. Taka-ajatuksena oli päästä kokeilemaan vahaa johonkin. Tämä on siis tehty ennen Braatuskaprojektia.

Ruukku on siis ensin raakapoltettu, sen jälkeen vaaleiksi halutut kohdat on peitetty vahalla, jonka jälkeen laitoin kaiken päälle mustan sivellinlasitteen. Jos vahan olisi jättänyt (pessyt, tai pyyhkinyt) puhtaaksi, nuo vaalemmat kohdat olisivat "puhtaampia" myös. Minä tosin pidän tästä näin, en oikein tykkää sellaisista silotelluista jutuista. Mutta hyvä tietää jatkoa ajatellen. Ruukun sisäpuoelle paksulti laittamani lasite teki hauskoja sinisen sävyisiä kuvioita (mistä lie tulivat), mutta kuvaa en niistä ymmärtänyt ottaa. Tosin eivät nämäkään kuvat laadullaan juhli, mutta uusiakaan ei enää saa, koska ruukku meni tuparilahjaksi. 

Olen aivan ihastunut tuohon vahaan. Jos aikaa olisi käyttäisin sitä juuri nyt jokaiseen eteentulevaan asiaan. Jos aikaa olisi vielä enemmän, tekisin asioita ihan vain vahatakseni ne ennen lasitusta. Jälki, jonka sen avulla saa on todella ihana. Mutta keramiikka on enää pari kertaa jäljellä ja se kuluu Braatuskoiden parissa. Ehkä sitten ensi sykynä...

-Heidi



torstai 11. huhtikuuta 2013

Braatuskoita.

Joskus syksyllä sain päähäni piirrellä aikani kuluksi luonnoskirjaan brassimaatuskoita. Aikani kuvia katseltuani päätin kokeilla samaa keramiikan keinoin.
Keramiikka ei koskaan ole ollut vahvinta aluettani, tunnen aina liikkuvani ikäänkuin heikoilla jäillä. Mitä tapahtuu, kun työ kuivuu? Mitä raakapoltossa käy? Millainen lasite? Miten laitettuna? Miten se käyttäytyy? Miltä työ näyttää lasituspolton jälkeen? Kysymyksiä on paljon, kokemuksia vähän, vastauksia ei juuri lainkaan.

Yrittänyttä ei laiteta, sanoo sanalasku ja taas kerran päätin hakata päätäni pöytään.

Vaiheesta, jossa kädet isketään saveen, muotoillaan, väännetään, käännetään ja tehdään kaikki kahdeksan kertaa alusta, ei ole kuvia, koska ne kädet tosiaan olivat siellä savessa, kameraa en siihen tohtinut sotkea. Työ on tehty osittain makkaratekniikalla, osittain muovaamalla ihan vapaasti. Näissä kuvissa työ on raakapolton jäljiltä. Eikä edes se työ, jota juuri nyt tahdon esitellä, vaan "sen veli". Mutta koska keksin tämän työvaiheiden kuvaamisen aivan liian myöhään, tulevat kuvat nyt hyvin sekalaisessa järjestyksessä.
Kun raakapoltto on onnellisesti ohi, työ edelleen ehjä ja siihen voi olla tyytyväinen (ja vaikkei olisikaan, ei sillä sen suuremmin ole merkitystä, koska uudelleenmuotoilu tarkoittaa tässä kohden enää lattialle pudottamista tai ikkunasta heittämistä) alkaa omissa silmissäni kamalin ja vaativin vaihe: lasittaminen. Olen pilannut lasitteella sen sata eri työtä. Joka kerta ryhtyessäni lasittamaan poden jonkinlaista rimakauhua, keräsin tälläkin kertaa rohkeutta muutaman viikon, tein välissä pari pienempää työtä.

Kasvoihin käytin alilasitetta, joka tarkoittaa sitä, että päälle on laitettava kirkas läpinäkyvä lasite, muuten alilasite ei jää työn pintaan. Kuvassa taas oikeasta työstä kuva (ei siis "veljestä").
Olin kuitenkin pahaa aavistamattoman tietämätön Braatuskan muuhun vartaloon käyttämäni sivellinlasitteen asettamista rajoitteista. Maalailin tyytyväisenä ruusuja alilasitteella Braatuskaan, laitoin sivellinlasietta reunoille ja sitten paljastuikin, että eihän tämä työjärjestys nyt ollutkaan se fiksuin.
Jotta sain kasvoihin ja häntään kirkkaan lasitteen, minun piti vahata koko muu Braatuska. Sivellinlasitteen vuoksi tämä oli pakko tehdä, jotta kirkas lasite saatiin laitettua.
Tässä kuvassa Braatuska odottaa lasituspolttoa. Korvat, häntä, kasvot ja kukkakuvio on lasitettu kirkkaalla alilasitteen päälle, muu runko on sivellinlasitettu ja päällä on vaha, joka sulaa uunissa pois.

Sitten vain odotettiin ja toivottiin parasta.

Ja tuloksia pääsin näkemään tänään. Jippii!

Olen todella tyytväinen Braatuskaani. Se on ihana. Nyt Braatuska matkaa vielä yhteen näyttelyyn kavereineen, jonka jälkeen se pääsee kotiin.

Loppuun vielä työpöytäni tänään:
Etualalla oikealla Braatuska (tässäkin postauksessa esitelty "veli"), jonka lasittamisen aloitin tänään, takana keltainen Braatuska itse raidallisen "pikkusiskonsa" kera.

Oppia ikä kaikki, "veljen" laisttamisessa työjärjestykseni on toisenlainen, enkä joudu vahaamaan koko työtä.

Laittelen kuvia koko kolmikosta myöhemmin, kunhan saan ne joskus valmiiksi ja kotiin saakka.

Aikaa, savea ja kärsivällisyyttä meni melkoinen määrä, mutta tämä oli antoisa projekti kaikenkaikkiaan.

-Heidi

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Keväisen vihreää.

Ensi viikonlopulla omaan kotiinsa muuttavalle pikkuneidille piti tehdä muutama oma asia, että kelpaa sitten uudessa kodissa lenkkeillä ja treenailla. Väriksi valikoitu iloinen keväinen vihreä, joka oli hihnan tulevan toisenpään toive.
Treenejä varten namipussi, jonka saa klipsillä kiinni omiin vaatteisiin.

Pari nahkaista pantaa, toinen kolmella D-lenkillä, toinen kahdella. Erivärisellä nahkavuorella, että voi sitten fiiliksen mukaan (tai muutenvaan) vaihdella.
Samaan settiin hihna, jossa pari O-lenkkiä, että voi käyttää pitkänä tai lyhkäsempänä. Kuvassa myös tuo ylempi panta.
Kakkapussijemma, jotta tulee pussit kuskattua varmasti lenkillä mukana. Ei tarvitse kaivella taskujen pohjilta ja näkee jo lenkille lähtiessä, että onko pusseja vai eikö ole. Ja siinä heijastin, että autoilijatkin havaitsevat parivaljakon.
Jemman saa kiinni hihnaan, jossa se keikkuu kätevästi mukana.

Ja kaikki pakataan kassiin, jossa myös muutama lelu, herkku ja oma huopa muuttaa tyttösen mukana.


Toivottavasti näistä on iloa!

-Heidi

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Loput.

Huhtikuu alkoi, maaliskuu jäi taakse. Samoin tapahtui ikävä kyllä myös Muistikirjamaaliskuulle. Tämä haaste oli ihan mahtava! Kiitos Hupsistarallaan Terhi ja Ikomin Inari! Olen todella tyytyväinen, että aloitin ja että pääsin loppuun saakka.

Omat viimeiset sivuni tulevat myöhässä, koska olimme reissussa. Pakkasin muistikirjan, mutta en mitään tusseja kummallisempia matskuja. Aika hauska oli vääntää näitä loppuja sivuja ihan erilaisessa ympäristössä mitä kotini on. Etsiä matskuja ystävän paperinkeräyksestä ja työhuoneen lattialta. Keräillä mukaan kaikkea epämääräistä ja kiljua aamupalapöydässä tarvitsevansa langanpätkän ja laastarin. Hihii, onnistui se silti.

26. pv. "Mikä tänään ärsyttää?"
Tämä tehtävä osui sikäli pahimmalle mahdolliselle päivälle, että elin koko päivän valtavan onnistumisen ja ilostumisen huumassa. Kauan kaipaamani uusi kamera saapui vihdoin ja sain suoritettua myös työrintamalla erään ison harppauksen oikein onnistuneesti. Näiden kahden mahtavan asian vuoksi, en pystynyt näkemään päivässä mitään negatiivista, niin kornilta kuin se kuulostaakin. Kunnes tajusin, että aamulla kyllä paloi hermo kiireeseen, joka oli ihan itseaiheutettua -kaikenlisäksi ihan turhaan!

27. pv. "Kerro jotakin kartan avulla."
Koiranäyttelyitä, osa menneitä, osa tulevia. Se menenkö paikalle noihin tuleviin, jää nähtäväksi. Mutta tämä kuva on oikein oivallinen ja osuva tällä tavalla modattuna. Kiitos ystäväni paperinkeräykselle tästä löydöstä. 

 28. pv "Tahri sivusi"
Tämä oli hauska!
"Saanko kaataa sun punkut mun muistikirjaan?"
"Öööö... mitä?"

"Lainaa sun kahvimukia!"
"Ethän sä juo kahvia!"
"En niin, mut cola näkyy muistikirjassa aika huonosti."

"Mä lainaan teidän sinappia."
"Siihen colaanko sä sitä lisäät? Ihan oikeesti, noi mieliteot alkaa mennä jo aika pahasti... omituisiksi."
"Eikun mun muistikirjaan"

"MITÄ sä teet siellä???"

29. pv "Hauska ja ärsyttävä sananlasku."

Sananlaskuhan tuo alempi ei varsinaisesti ole, mutta mitään tuota ärsyttävämpää en kyllä ihan pienessä ihmeessä keksi.

30. pv "AARTEEN ETSINTÄ!
Kerää sivullesi:


  • langanpätkä
  • hedelmätarra
  • pala kirjekuorta
  • muistilappu
  • jotain pyöreää
  • jotain vihreää
  • laastari"




Jostain syytä tämä tehtävä hihitytti sekä tekijää, että (tässä vaiheessa jo luonnoskirjassani tapahtuvista kummallisuuksista kiinnostunuttta) yleisöä.  Muistilappu on varastettu, en tiedä kuka miksi tai missä, ihan sama, jonkun tuokin on pitänyt muistaa. Pääsiäismuna piti syödä ihan tätä varten. Langanpätkän varastaminen meinasi koitua kohtalokkaaksi, kun neuleen tekijä kuvitteli minun sabotoivan hänen työtään. Laastarin meinasin saada käytettynä, kiitos mutta ei kiitos. Omenat oli omia ja "jotain pyöreää" yleisöni etsi minulle jo aivan innoissaan tästä tehtävästä.



31. pv. "Mitä opit maaliskuussa?"
 Ja miksi "tulen tarvitsemaan" tätä? Se on sarkasmia, en nimittäin tule tekenään tällä tiedolla mitään. Minä en kokkaa. En jos ei ole pakko. Syyn löydätte vanhoista merkinnöistä.


Vielä kerran KIITOS!

Palataan asiaan toisenlaisten tapahtumien merkeissä. :)

-Heidi