Onnea on oma... mikälie

Koira.
Kissa.
Jänis.
Kenguru.
Lohikäärme.

En tiedä mikä se, mutta se on valmis. Ja ehjä. Ja vihdoin kotona! Ja siihen meni koko syksy. Se on puolisen metriä pitkä ja painaa reilut kolme kiloa. Se on keramiikkaa, korkeanpolton kivitavarasavea. Siinä on päällä rutiili-oksidi, jonka levitin siveltimellä ja sienellä. Sen silmät ja kirsu on tehty alilasitekynällä ja päälle on tiputettu tilkka kirkasta lasitetta. Sillä ei ole häntää ja se on ainoa asia, jonka muuttaisin, jos voisin jotain tehdä toisin. Se on ehkä omituisin asia, jonka olen koskaan savesta tehnyt. Se on myös haasteellisin projekti, johon olen toistaiseksi tällä materiaalilla käteni työntänyt. Haasteen asetti se fakta, että työn on oltava ontto. Se mahtui uuniin kulmittain juuri ja juuri ja sen polttaminen jännitti molemmilla kerroilla minua älyttömästi.

Mutta voi, että miten tyytyväinen olen!!!

-Heidi

P.S. Uutta en kyllä lähtisi tekemään.

Pappakuppi

Dali pääsi virallisesti eläkkeelle. Syöminen ahmimisenestokupista alkoi olla niin hidasta, että katsoin parhaaksi tehdä Dalille ihan tavallisen kupin.

Nyt on papparaisen taas hyvä nauttia ruuastaan. 

-Heidi

Koiravaatekatastrofi

Tiedättekö, kun omistaa tuollaisia lyhytturkkisia koiria, jotka palelevat Suomen syksyssä, talvessa ja keväässä niin johan alkaa paitaa, pipoa, takkia ja haalaria kertyä. Sitten kun niitä koiria on kuusi, niin jossainvaiheessa tajuaa, että sitä vaatettakin on muuten ihan älytön määrä. Vaikka kaksi poitsua pärjää aika vähällä, niin yhdellä tytöllä on sitten siitäkin edestä vaikka mitä. Ja jokaisella on kuitenkin sellainen perusvarasto olemassa: paita, takki, villahaalari/-paita, kurahaalari/-takki, pipo, toppahaalari, muutama panta ja pari hihnaa. Yhdellä sitten tähän päälle vielä jos jonkinmoista vaatetta, että atoopikkona selviää vuoden ympäri.

Meillä on jokaisella oma kori eteisessä, mutta ongelmaksihan muodostui, että mikä niistä koreista nyt olikaan kenenkin. Yritin järjestää niin, että vanhimman tavarat ylhäällä ja siitä sitten nuorimpaan, mutta aina piti puolison päässään luetella koirien nimet oikeassa järjestyksessä, että löysi oikein koiran tavarat (etenkin, kun kahden koiran korit on vielä väärässä järjestyksessä, ettei vaan olisi liian helppoa).

Noin vuoden ajan olen luvannut, että teen koreihin nimilaput. Enkä ole saanut aikaiseksi ennenkuin nyt.

 Laminoin laput, jotta kestävät.

 Nyt pitää vielä katkoa nippusiteiden päät. Saa nähdä meneekö siihen toinen vuosi...

Kaaos koko komeudessaan. Huh!

-Heidi

Isolle ja pienelle

Valjaat, joista ei toivottavasti nyt sitten karata.

Ja käväisinpä lomalla taas vähän shoppaamassa...

Nuo langat kestää varmaan lopun elämää. Lähti ehkä vähän mopo käsistä. Mutta kun lankahyllyssä on noin kolmekymmentä erilaista vaaleanpunaista lankaa, niin ostoslistan "pinkki" ei enää olekaan ihan hyvä määre. Ja sitten sama jokaisen värin kohdalla. Kuusi luki ostoslistassa, 20 ostin, hyvin meni!

-Heidi

Koiralla, koirasta, koiraan, koiralla...

Taukoa bloggailusta ehkä, mutta ei ompeloitselemisesta... 

Tein pentupantasetin pyynnöstä neljälle suloisuudelle.

Jotka eivät tällä kertaa olleetkaan brasseja vaan nahkalassieita!

Tein pyynnöstä myös kassin.

Ja ruokalapun.

Ja sitten taistelin Tintille (Monsterosa Parus Cristatus) valjaat, joista neiti ei livahda ikipäivänä ulos (ei sillä, että tuo olisi koskaan edes yrittänyt karata). Sanon, että taistelin, koska tein näitä oikeasti kahdet. Kaikki jotka ovat Tintin tavanneet, tietävät, että neiti on oikea Kirppu brassiksi, niinpä varoin varomasta päästyäni, etten vaan tee liian suuria valjaita. Niinpä tein sitten liian pienet! Pari iltaa mietin, että jos vaan puran ja muokkaan, mutta päätin sitten tehdä kokonaan uudet. Ja nyt onkin sitten oikein mahtavat!

Syysterkuin,
Heidi

Kierrätystä

Meillä lojuu jokaisessa nurkassa jonkinlainen peti jollekin koiralle. Toiset paremman näköisiä kuin toiset. Tämä ei ollut siitä kauneimmasta päästä. Tylsä musta reunaosa ja raidallinen tyyny. Joku oli siihen reiän askarrellut ja tyynyosa alkoi näyttää parhaat päivänsä nähneeltä. Kuosikaan ei juuri silmää hivellyt.

Päätin kokeilla, että jospa peti päällystettynä saisi uuden elämän.

Ompelun reunuksen "pussina", joka on kiristetty kuminauhalla paikoilleen. Näin sen saa pesuun tarvitteassa ilman, että tarvitsee koko petiä pestä.

Tyynyosaan laitoin vetoketjun, näin sekin on helposti pestävissä. Lisäksi tein tyynystä kaksivärisen, sen voi kääntää halutessaan (koirat hoitaa kyllä tämän homman ihan itse).

Nyt peti sopii paremmin olkkarin väreihin ja koiratkin ovat tyytyväisiä, kun kangas ei ole liukasta ja suhisevaa.

-Heidi

Puolikas

Tämä on oikeasti tehty jo keväällä, mutta koska laiskuus (ja kipsi) iskivät kesäksi, sain haettua työn kotiin vasta nyt.

Olen käyttänyt apunani muottia. Ajatuksena oli tehdä pullolle pari vaaleasta savesta, tämä yksilö on tehty harmaasta savesta. Pullojen piti seisoa selät vastakkain pöydällä.

Joku ihastuttava mämmikoura (enkä puhu nyt itsestäni) meni ja tipautti muotin. Noh, pullo jäi ainokaiseksi. Suututtaa vieläkin niin kovaa, että jos tietäisin kuka on kyseessä, saattaisin jakaa palautetta (joo joo, vahinkoja sattuu ja silleen, mutta hatuttaa).

Kuvio on tehty vahalla ja lasitteena mattavalkoinen.

Minä tykkään, tästä tuli tosi kiva. Harmittaa entistä enemmän, että se muotti on rikki ja "pariaan" tämä pullo ei näe koskaan.

-Heidi

Kohta en kehtaa enää blogata

Omat koirat saivat pistolukolliset pannat. Kuvittelin, että kun hommaan metalliset pistolukot, niin tässä olisi nyt sellaiset pannat, että niitä voisi käyttää tilanteessa kuin tilanteessa. Kestäisivät katseet, mutta myös käytön. Ai miten väärässä olinkaan. Nuo lukot on todella huonoja. Niinpä näistä taisi tulla sarjaa "tulipahan tehtyä, mutta ei näillä oikein mitään tee". Jonain päivänä, kun inspiraatio iskee, puran nuo lukot pois, heitän mäkeen ja ompelen tilalle jotkut toiset lukot, toivottavasti kestävämmät. 

Sitten tein tilauksesta yhden puolikurkkarin fleecevuorella.

Ja pari nahkavuorella. 

Ja olisi kiva, jos joskus saisi tehtyä jotain muutakin, mutta ei nyt näköjään oikein innosta. Sitäpaitsi näitä olisi muutama vielä tilauksessakin... että ehkäpä saatte jatkossakin vain katsella kuvia pannoista. Pahoittelen.

-Heidi

Nopeita pikkujuttuja

Pitkillä automatkoilla on kiva virkata.

Lisäksi tietysti taas, mitäpä muutakaan, kuin pari pantaa.

Mä alan olla kyllä todella kaavoihini kangistunut. Huoh.

-Heidi

Yksitoikkoiseksi menee, mutta menköön

-Heidi