sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Koiria, koiria, koiria...

Tein jo aiemmin yksyllä itselleni näyttelyyn numerolapun pidikkeen.

Niille, joille touhu ei ole tuttua kerrottakoon, että tämä härpäke tulee siis yläreunasta kiinni jakkuun (tai mihin nyt tykkää laittaa numerolapun roikkumaan) ja alas tulee itse numerolappu sitten kiinni.

Näkyy tässä, joskin huonosti, mutta näkyy.

Mutta siis, nyt tein muutamn koiranpään lisää, jos vaikka jossainvaiheessa tahdon askarrella muutaman numerolapun pidikkeen lisää. Tai jos vaikka keksisi näistä jotain ihan muuta.


Mene ja tiedä.

-Heidi

perjantai 13. joulukuuta 2013

Keramiikkakoruja.

Samaan aikaan kuppien kanssa uunista tuli ulos jälleen yksi erä kokeellisia koruja. En ole tänne aiemmin postaillut koruista, vaikka olen näitä reilun vuoden verran tehnyt erilaisia keramiikasta. Pitää joskus napsia (paremmassa valossa!!!) kuvia noista aiemminkin tehdyistä ja esitellä.

Mutta tällä kertaa tälläisä...

Päätin kokeilla niin, että ihan vaan litistelin käsissäni suhteellisen kuivaa savea, että saisin reunasta rikotun näköisen. Tykkään tosi paljon siitä miltä savi näyttää kun se kuivuessaan halkeilee näiden korujen reunojen kaltaisella tavalla.
Maalaisin koruihin raakapolton jälkeen alilasitteella kuviot ja lasitin sitten kirkkaalla.

Kokeilin myös muutamaan laittaa lasinsiruja keskelle tehtyyn syvennykseen. Suurimmassa violetti lasi, keskikokoisessa vihreä ja pienimmässä harmaa.

Näissä alilasite on reagoinut sulavan lasin kanssa toisin kuin oletin. Kuvio alla on ikäänkuin alkanut levitä. Joissain kohden, mutta ei sitten taas kaikkialla. Toivoin myös, että lasi olisi ollut läpikuultavampaa. Vaikka laitoin lasimurskaa ihan vain pikkuisen, on lasia sitten kuitenkin ollut suhteessa aika paljon, eikä kuvio juurikaan paista sillä tavalla läpi, kuin oletin.

Näkyisikö näissä yksityiskohtia paremmin?


Mutta sitten taas toisaalta, vaikka eivät olekaan sellaisia kuin luulin, niin aika kivoja ovat silti. Käyttöön menee jokatapauksessa!

-Heidi

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Ensimmäinen pari uunista ulos.

Postaus sisältää vain huonoja kuvia, jotka on otettu ihan liian hämärässä, kun ei malta odottaa auringonvaloa. Pahoitteluni!

Aiemmin jäi harmittamaan, kun tuli tehtyä niin monella tapaa kehnoja kuppeja koirilleen. Päätin koettaa korjata tilannetta pikkuhiljaa.

Korjausyritys 2/4 (Endin kuppi on hyvä ja Jedille en tee uutta, koska ei tarvitse isompaa kuppia, siksi neljä.) voidaan todeta onnistuneeksi. Jee! Dina ja Dali saivat ensimmäisinä isommat ja muutenkin kaikinpuolin paremman näköiset kupit.


Dinan kupin kuvassa (ylempi) väri ei pääse oikeuksiinsa. Väri on luonnossa paljon kauniimpi. Tuo keltainen vivahde puuttuu ja väri on kaunis, raikas vaaleanpunainen. Dalin kupin vihreä on aivan ihana! Epätasaisuus ei haittaa tässä yhtään, päinvastoin oikeastaan parantaa ilmettä. Olen tosi tyytyväinen tällä kertaa. Tai no, pari kohtaa tekisin taas toisin, mutta ehkä otan opiksi ja korjaan seuraavan kaksikon kuppeihin. Näissä on myös tuo reunus, koska Dinan kupin pitää pysyä telineessä.

Tein yhden myös lahjaksi. Ja vaikka mieli tekisi pimittää tätä jouluun saakka, en malta millään, kun olen niin innoissani näistä nyt.
Jos joku keksii kenelle kuppi on, niin älkää pilatko pienen koiran yllätystä. Toivon, ettei pieni koira lue tätä itse täältä. ;)

-Heidi

tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulukalenteri.

Päätin ilahduttaa erästä hauskaa joukkiota joulukalenterilla, joka ei olisi kertakäyttöinen, vaan joku toinen joukkio voisi joskus nauttia siitä myöhemmin. Lisäksi kalenterin piti olla vähän erikoisempi, uniikki. Ja kun idea lähtee rönsyilemään päässä, siihen kelkkaan on hypättävä ja se on menoa sitten...

Tämä on pienoinen itseironian pilke silmäkulmassa kirjotettu, hieman seikkaperäinen ohje ei-ehkä-maailman-yksinkertaisimman-joulukalenterin tekoon. 

Ensin tehdään 24 pientä (hieman tulitikkulaatikkoa suurenpaa) laatikkoa. Leikataan, taitellaan ja liimataan.

Samaan aikaan, kun on taiteltu laatikoita, on tottakai koko ajan tehty myös itse kuvaa, joka kalenteria koristaa. Ajattelin, että olisi kiva saada mukaan jotain vähän kolmiulotteista, eikä vaan piirtää/maalata jotain perinteistä. Tässä pari yksityiskohtaa.

Sitten mittaillaan sopivan kokoinen pohja tukevasta pahvista ja askarrellaan kehys.

Kehys kootaan runsaalla määrällä liimaa ja jätetään kuivumaan pyykkipoikien avustuksella.

Sitten tehdään kaksikymmentäneljä laatikoille sopivan kokoista "telinettä" eli jonkinsortin alustaa, joihin kaatikot voitaisiin tukea kalenterin sisällä.

Nämä hökötykset liimaillaan kalenterin pohjaan kiinni. Painona kannattaa käyttää esimerkiksi Suomen Kennelliitton historiaa vuosilta 1889-1935. Ja sille joka väitti, ettei tällä opuksella ole käyttöä: olit väärässä! :D Hyvin toimii, tukeva ja melko painava kirja. Myös pyykkipojat ovat jälleen käteviä.


Sitten liimataan aiemmin askarreltu kehys kiinni pohjalevyyn ja jätetään painojen alle kuivumaan. Jo tässä vaiheessa kannattaa etsiä jakkaroita, kattiloita ja muita tasaisella pohjalla olevia tavaroita...
...koska niitä tarvitaan runsaasti, kunhan "kansi" laitetaan myös liimautumaan paikalleen. Huom! Kalenterin kuvaan on tässä vaiheessa leikattu jo luukkujen paikat, koska muutenhan esim aiemmin mainittuja laatikoiden "telineitä" ei olisi voinut kohdentaa oikeille paikoilleen. Nämä "telineet" liimautuvat kanteen kätevästi, minkäpä muun, kuin pyykkipoikien avustuksella! 

Kun kehys, kansi ja pohja ovat tukevasti kiinni toisissaan ja kuivuneet, laitetaan laatikot paikoilleen ja katsotaan, että aiemmin varoen mattoveitsellä (sillä kuka nyt mitään pienenpää paperiveitseä käyttäisi!) irtileikatut kuvan palaset (äläkä vaan hävitä niistä yhtäkään tässä välissä, koska muuten olet pulassa!) saadaan liimattua kauniisti laatikoiden etureunoihin kiinni. Ja jälleen pyykkipojat apuun.

Kun komeus on kuivunut, sen näyttää tältä (siis jos et ole jo menettänyt hermojasi, polttanut koko roskaa ja ostanut läheisestä päivittäistavarakaupasta eurolla suklaakalenteria, josta tulee pahaa suklaata). Tässä vaiheessa voi huokaista, sehän oli helppoa ja nopeaa (köh). Kalenteri on lähestulkoon valmis. 

Kalenteriin tehdään jalka. 

Laatikoihin askarrellaan numerot. Ja avaamisen helpottamiseksi pikkuruiset "kahvat" (jotka myöhemmin osoittautuvat hyödyttömmiksi) kauniista kangasnauhasta. 

TADAA! Valmista tuli! Kalenteri on suuri, noin 50 x 90 cm (enpä tullut mitanneeksi tarkemmin). 

Kuvat ovat melko hämäriä, koska suurin osa niistä on otettu yö- tai iltamyöhällä, pahoitteluni siitä.

Tarvitset ainakin näitä:
*pahvia
*paperia
*kyniä
*tukevan viivottimen (mielellään noin metrin pituisen)
*isot ja pienet sakset
*mattopuukon
*koristeiksi sopivia outoja jämiä varaston perältä
*massapallon puolikkaita
*lankaa
*nauhaa
*vähintään litran hyvää limaa (esim Eri Keeper)
*älyttömästi pyykkipoikia
*monta jakkaraa
*pari kattilaa
*vanhan ikkunan karmin
*SKL:n historiikin
*kemeran
*huumorintajua
*mielikuvitusta
*hyvät hermot
(valkoviini on myös hyvä hankkia etukäteen, voi käyttää joko kolmen viimeiseksi mainutun vahvistamiseen tai epätoivon hetkellä lohdutukseksi).

Teidän vuoronne, olkaa hyvät!

-Heidi

P.S. Tätä oli oikeasti hauska tehdä ja tiedän, että teen vielä joskus kolmannen... kun siis viime vuonnahan harjoittelin jo vähän.