maanantai 7. joulukuuta 2015

Onnea on oma... mikälie

Koira.
Kissa.
Jänis.
Kenguru.
Lohikäärme.





En tiedä mikä se, mutta se on valmis. Ja ehjä. Ja vihdoin kotona! Ja siihen meni koko syksy. Se on puolisen metriä pitkä ja painaa reilut kolme kiloa. Se on keramiikkaa, korkeanpolton kivitavarasavea. Siinä on päällä rutiili-oksidi, jonka levitin siveltimellä ja sienellä. Sen silmät ja kirsu on tehty alilasitekynällä ja päälle on tiputettu tilkka kirkasta lasitetta. Sillä ei ole häntää ja se on ainoa asia, jonka muuttaisin, jos voisin jotain tehdä toisin. Se on ehkä omituisin asia, jonka olen koskaan savesta tehnyt. Se on myös haasteellisin projekti, johon olen toistaiseksi tällä materiaalilla käteni työntänyt. Haasteen asetti se fakta, että työn on oltava ontto. Se mahtui uuniin kulmittain juuri ja juuri ja sen polttaminen jännitti molemmilla kerroilla minua älyttömästi.

Mutta voi, että miten tyytyväinen olen!!!

-Heidi

P.S. Uutta en kyllä lähtisi tekemään.