torstai 29. tammikuuta 2015
maanantai 26. tammikuuta 2015
tiistai 20. tammikuuta 2015
Pikkuinen peti
Niin kauan, kuin olen brasseja kasvattanut, olen aina itse ommellut asioita pentupaketteihin, jotka pentujen mukaan lähtee. Teen tätä siksi, että se on minusta hauskaa. Tykkään ommella, tykkään ommella koirille, tykkään ommella tarpeeseen, jonka olen itse luonut. Tykkään siitä, kun voi aina keksiä mitä juttuja tekee millekin pentueelle ja sitten toteuttelen niitä onnessani.
Joka kerta pennut saa mukaansa tietyt perusjutut, pannat, hihnat, namipussit, kakkapussijemmat. Niin saavat nämäkin Toy Story-penskat aikanaan. Mutta joskus on hauska keksiä jotain uutta mukaan. Niin kävi kun muistin, että mulla on varastossa vaahtomuovia. Levyjä, joiden koko ei palvele juuri mitään tarkoitusta, mutta joista on silti moneksi.
Niinpä Toy Storyt saavat mukaansa pienet pedit. Patjat, jotka voi laittaa häkkiin aluseksi, tai vaikka vain sohvaa suojaamaan. Tähän mahtuu kyllä aikuinenkin brassi nukkumaan.
Neljä pentua, neljä alustaa. Taakse laitoin farkkua. Yläpuolella valikoituja sopivia tilkkuja. Reunat ompelin samoista kankaista, kuin mitä tilkut oli ja osaan tuli reunoillekin farkkua. Kankaat on ommeltu reunoilta kiinni patjaan, jolloin koko hoidon voi heittää pesukoneeseen, eikä patja lähde pyörimään pussin sisällä.
Loppuun vielä söpöstelyä.
-Heidi
Joka kerta pennut saa mukaansa tietyt perusjutut, pannat, hihnat, namipussit, kakkapussijemmat. Niin saavat nämäkin Toy Story-penskat aikanaan. Mutta joskus on hauska keksiä jotain uutta mukaan. Niin kävi kun muistin, että mulla on varastossa vaahtomuovia. Levyjä, joiden koko ei palvele juuri mitään tarkoitusta, mutta joista on silti moneksi.
Niinpä Toy Storyt saavat mukaansa pienet pedit. Patjat, jotka voi laittaa häkkiin aluseksi, tai vaikka vain sohvaa suojaamaan. Tähän mahtuu kyllä aikuinenkin brassi nukkumaan.
Neljä pentua, neljä alustaa. Taakse laitoin farkkua. Yläpuolella valikoituja sopivia tilkkuja. Reunat ompelin samoista kankaista, kuin mitä tilkut oli ja osaan tuli reunoillekin farkkua. Kankaat on ommeltu reunoilta kiinni patjaan, jolloin koko hoidon voi heittää pesukoneeseen, eikä patja lähde pyörimään pussin sisällä.
Loppuun vielä söpöstelyä.
lauantai 17. tammikuuta 2015
Pikkujuttuja
Kaikenlaista uutta keramiikka ja ompelusta on tekeillä, mutta välissä pitää tehdä aina pari pientä juttua.
Tällä kertaa tiskirätti (taas vaihteeksi!).
Ja pari pistolukkopantaa, mutta toisen unohdin kuvata, ennen kuin se matkasi oman koiransa kaulaan. Pitää napsasta kuva, kun nähdään ja lisätä myöhemmin.
-Heidi
Tällä kertaa tiskirätti (taas vaihteeksi!).
Ja pari pistolukkopantaa, mutta toisen unohdin kuvata, ennen kuin se matkasi oman koiransa kaulaan. Pitää napsasta kuva, kun nähdään ja lisätä myöhemmin.
torstai 8. tammikuuta 2015
Paluu tauluihin
Vielä on yksi taulu tullut uunista ulos, jota en ole teille esitellyt. Aiemmat näet täältä ja täältä.
Halkaisin levyt ihan itse, jo ennen lasitusta. Levy on todella ohut ja olin ehtinyt sanoa ääneen, että ei se varmaan kestä. Sitten nostin sitä huolimattomasti ja naps. Päätin kuitenkin, että se ei idean toteuttamista haittaa. Pitää vaan katsoa, että saa seinälle aseteltua samalle korkeudelle ja niin, että rako on symmetrinen ja kaunis.
Jälleen koira alilasitekynillä (olen aika rakastunut niihin kyniin!). Taustan tein rutiili-oksidilla, mutta jostain syystä tässäkin tapauksessa oksidi on kadonnut poltossa lähes olemattomiin. Ihan sama juttu tapahtui joululahjapumppupullolle. Pitää vielä selvittää, että mitä ja miksi, vakkei se näihin enää vaikutakaan, mutta kiinnostaa jatkoa ajatellen.
Sitten roiskin paria eri lasitetta ja mustaa rautaoksidia summan mutikassa kuvaan ja uuniin.
Vaikka tämä onkin huomattavasti vaaleampi kuin edeltäjänsä, olen tosi onnellinen. Tykkään!
-Heidi
Jälleen koira alilasitekynillä (olen aika rakastunut niihin kyniin!). Taustan tein rutiili-oksidilla, mutta jostain syystä tässäkin tapauksessa oksidi on kadonnut poltossa lähes olemattomiin. Ihan sama juttu tapahtui joululahjapumppupullolle. Pitää vielä selvittää, että mitä ja miksi, vakkei se näihin enää vaikutakaan, mutta kiinnostaa jatkoa ajatellen.
Sitten roiskin paria eri lasitetta ja mustaa rautaoksidia summan mutikassa kuvaan ja uuniin.
Vaikka tämä onkin huomattavasti vaaleampi kuin edeltäjänsä, olen tosi onnellinen. Tykkään!
-Heidi
tiistai 6. tammikuuta 2015
Joululahjoja, osa V
Takaisin ompeluksiiin.
Vielä löytyi yksi ystävä, joka jäi viime jouluna ilman pussia. Asia on nyt korjattu. Mutta niin hätänen olin asiaa korjaamaan, että kuvatkin piti pyytää lahjan saajalta joulun jälkeen. Hups.
-Heidi
Vielä löytyi yksi ystävä, joka jäi viime jouluna ilman pussia. Asia on nyt korjattu. Mutta niin hätänen olin asiaa korjaamaan, että kuvatkin piti pyytää lahjan saajalta joulun jälkeen. Hups.
maanantai 5. tammikuuta 2015
Joululahjoja, osa IV
Jatketaan keramiikalla.
Tein toisenkin pullon. Tämä on melko suuri, mittoja en tietenkään ymmärtänyt ottaa, mutta siis huomattavasti suurempi kuin prinsessapullo.
Tein levymankelilla savesta levyn, jonka kiepautin muotin ympärille. Näin syntyi runko. Tein pohjan ja kiinnitin osat yhteen. Sitten tajusin, että en haluakaan tehdä sitä mitä ikinä olinkaan tekemässä. Aikeenani oli kiskaista jo tehty työ vain irti muotin päältä ja aloittaa jotain muuta alusta, mutta tarttuessani työhön, savilevy alkoikin revetä. Näin syntynyt muoto oli niin mielenkiintoinen, että peruin kaikki pahat ajatukseni alusta aloittamisesta.
Tein pullolle suukappaleen, jonka istutin ikäänkuin pullon sisään. Helpommin muuten kirjoitettu kuin tehty. Halusin liitoksesta siistin, mutta kuitenkin siitä tuli saada tukeva.
Kun raakapoltto oli saatu onnellisesti suoritettua, lasitin pullon sisältä, jotta sitä voi turvallisin mielin käyttää. Tein ensin pulloon vahalla kiemuroita, vähän samaan tapaan kuin olen tehnyt öljylamppuihin. Mutta kun sain kiemurat tehtyä, en pitänytkään niistä. Niinpä pullo meni vielä kerran raakapolttoon, jotta vaha saatiin pois. Tämän jälkeen laitoin pullon ulkopinnalle oksidia, mutta yllätys oli melkoinen, kun pullo tuli uunista ulos. Oksidista ei ole jäljellä kuin muisto. Onneksi se ei haittaa, harmaa savi on kaunista itsessään.
Minä itse pidän tästä työstä todella, todella kovasti. Aavistuksen houkutti ajatus pullon jättämisestä kotiin, mutta uskon sen olevan hyvässä kodissa Ystäväni luona.
-Heidi
Tein toisenkin pullon. Tämä on melko suuri, mittoja en tietenkään ymmärtänyt ottaa, mutta siis huomattavasti suurempi kuin prinsessapullo.
Tein levymankelilla savesta levyn, jonka kiepautin muotin ympärille. Näin syntyi runko. Tein pohjan ja kiinnitin osat yhteen. Sitten tajusin, että en haluakaan tehdä sitä mitä ikinä olinkaan tekemässä. Aikeenani oli kiskaista jo tehty työ vain irti muotin päältä ja aloittaa jotain muuta alusta, mutta tarttuessani työhön, savilevy alkoikin revetä. Näin syntynyt muoto oli niin mielenkiintoinen, että peruin kaikki pahat ajatukseni alusta aloittamisesta.
Tein pullolle suukappaleen, jonka istutin ikäänkuin pullon sisään. Helpommin muuten kirjoitettu kuin tehty. Halusin liitoksesta siistin, mutta kuitenkin siitä tuli saada tukeva.
Kun raakapoltto oli saatu onnellisesti suoritettua, lasitin pullon sisältä, jotta sitä voi turvallisin mielin käyttää. Tein ensin pulloon vahalla kiemuroita, vähän samaan tapaan kuin olen tehnyt öljylamppuihin. Mutta kun sain kiemurat tehtyä, en pitänytkään niistä. Niinpä pullo meni vielä kerran raakapolttoon, jotta vaha saatiin pois. Tämän jälkeen laitoin pullon ulkopinnalle oksidia, mutta yllätys oli melkoinen, kun pullo tuli uunista ulos. Oksidista ei ole jäljellä kuin muisto. Onneksi se ei haittaa, harmaa savi on kaunista itsessään.
Minä itse pidän tästä työstä todella, todella kovasti. Aavistuksen houkutti ajatus pullon jättämisestä kotiin, mutta uskon sen olevan hyvässä kodissa Ystäväni luona.
-Heidi
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
Joululahjoja, osa III
Välillä vaihdetaan materiaalia, yllätys yllätys, keramiikkaan!
Tein lahjaksi pumppupullon. Tällä kertaa harmaata savea. Rakensin pullon ensin levystä, lisäsin "krumeluurit" ja kauluksen. Raakapolton jälkeen laitoin oksidia ja lasitetta. Tahdoin, että harmaan saven oma väri jää näkyviin edes osittain, koska se on kaunis sellaisenaan. Varsinainen Prinsessapullo!
-Heidi
Tein lahjaksi pumppupullon. Tällä kertaa harmaata savea. Rakensin pullon ensin levystä, lisäsin "krumeluurit" ja kauluksen. Raakapolton jälkeen laitoin oksidia ja lasitetta. Tahdoin, että harmaan saven oma väri jää näkyviin edes osittain, koska se on kaunis sellaisenaan. Varsinainen Prinsessapullo!
-Heidi
lauantai 3. tammikuuta 2015
Joululahjoja, osa II
Jatketaan pehmeillä paketeilla.
Tein ystävälleni kassin. Hirmuisella riskillä tosin, mutta päätin luottaa siihen, että tunnen kyseisen ihmisen tarpeeksi hyvin osatakseni sanoa hänen pitävän ei-niin-normaaleista-jutuista. Tästä kassista nimittäin joko pitää, tai sitten sen tahtoo polttaa.
Onneksi tapahtui ensin mainittu.
Olipahan muuten ihana erilainen projekti! Pitää ottaa joskus uusiksi. Itsellekin tuollainen olisi mahtava.
-Heidi
Tein ystävälleni kassin. Hirmuisella riskillä tosin, mutta päätin luottaa siihen, että tunnen kyseisen ihmisen tarpeeksi hyvin osatakseni sanoa hänen pitävän ei-niin-normaaleista-jutuista. Tästä kassista nimittäin joko pitää, tai sitten sen tahtoo polttaa.
Onneksi tapahtui ensin mainittu.
-Heidi
perjantai 2. tammikuuta 2015
Joululahjoja, osa I
Joulupaketteihin piilotettiin niin ompeluksia kuin keramiikkaakin. Aloitan ompeluksilla. Moni ystävistäni kutoo ja virkkaa, niinpä puikkopiiloja tein muutaman jo aiemmin sitellyn lisäksi.
-Heidi
-Heidi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)