Hip hip hurraa!!!!

Pussihame! Mä tein sen!

Suunnitteluun ja rohkeuden keräämiseen meni vuosi. Olen tässä ajassa ehtinyt ostaa tätä "suurta projektia" varten jo kolme erilaista kangastakin. Kunnes vihdoin päätin, että nyt tai ei koskaan.

Tuumasta toimeen Hupsistarallaan ohjeilla. Kiitos!

Eikä se niin paha ollut, päin vastoin, tämähän olikin kiva juttu. Mä siis kammoan vaatteiden tekemistä itselleni. Kammoan ihan hirmuisesti. Pilaan ne aina jossain vaiheessa. Mutta tässä ei käytettykään mitään oikeaa kaavaa (en osaa!) eikä ollut niin tarkkaa miten mittasi, kunhan meni suunnilleen oikein.

Ja tässä se nyt on! Ja se on jopa sopiva. :)

Taidan tehdä toisenkin, kun niitä kankaitakin nyt sitten on...

-Heidi

Muuttajalle mukaan

Sadetakki, koska koko ajan sataa.
Pistolukkpanta, koska jotkut tykkää käyttää niitä.
Puolikurkkari, koska nauha on tyypille liian sopiva, ei voinut jättää tekemättäkään ja koska toiset taas tykkää näistä.

Ja jos jatkuvasti ei sataisi, niin voisi ottaa kuvat jossain muualla, kuin eteisen matolla.

-Heidi

Virkkuukoukkukotelo

Hui mikä sana!

Semmoiselle kehitin kuitenkin tarpeen ja koska ulkona sataa satamasta päästyään, oli aikaa toteuttaa tämäkin projekti.

Ensin mietin sellaista rullattavaa versiota, mutta sitten kuitenkin halusin tälläisen läpällisen. Nyt kun katson noita kuvia, kaduttaa vähän, että laitoin nuo siniset napit. Mutta en kyllä vaihda enää, saa kelvata.

-Heidi

Taas muutama panta

Olen saanut pitää itseäni melkein kädestä kiinni sen jälkeen, kun ostin nämä nauhat, etten vaan ala ommella pantoja omille koirille, kun ne eivät niitä ihan varsinaisesti välttämättä tarvitsisi...

Onneksi aina löytyy joku, jonka koira tarvitsee! Ihanaa! Ja eikun tekemään.

Kokeilin värkkäillä itse heijastintereen. Onnistuuhan se, mutta on niitä kyllä kivempiakin juttuja tullut tehtyä.

-Heidi

Tuli tarve

Pentupannoille nimittäin. Äitienpäivänä syntyi ruskeita hurmureita, joille tarvitaan pannat kaulaan.

-Heidi