Koiria, koiria, koiria...

Tein jo aiemmin yksyllä itselleni näyttelyyn numerolapun pidikkeen.

Niille, joille touhu ei ole tuttua kerrottakoon, että tämä härpäke tulee siis yläreunasta kiinni jakkuun (tai mihin nyt tykkää laittaa numerolapun roikkumaan) ja alas tulee itse numerolappu sitten kiinni.

Näkyy tässä, joskin huonosti, mutta näkyy.

Mutta siis, nyt tein muutamn koiranpään lisää, jos vaikka jossainvaiheessa tahdon askarrella muutaman numerolapun pidikkeen lisää. Tai jos vaikka keksisi näistä jotain ihan muuta.

Mene ja tiedä.

-Heidi

Keramiikkakoruja.

Samaan aikaan kuppien kanssa uunista tuli ulos jälleen yksi erä kokeellisia koruja. En ole tänne aiemmin postaillut koruista, vaikka olen näitä reilun vuoden verran tehnyt erilaisia keramiikasta. Pitää joskus napsia (paremmassa valossa!!!) kuvia noista aiemminkin tehdyistä ja esitellä.

Mutta tällä kertaa tälläisä...

Päätin kokeilla niin, että ihan vaan litistelin käsissäni suhteellisen kuivaa savea, että saisin reunasta rikotun näköisen. Tykkään tosi paljon siitä miltä savi näyttää kun se kuivuessaan halkeilee näiden korujen reunojen kaltaisella tavalla.

Maalaisin koruihin raakapolton jälkeen alilasitteella kuviot ja lasitin sitten kirkkaalla.

Kokeilin myös muutamaan laittaa lasinsiruja keskelle tehtyyn syvennykseen. Suurimmassa violetti lasi, keskikokoisessa vihreä ja pienimmässä harmaa.

Näissä alilasite on reagoinut sulavan lasin kanssa toisin kuin oletin. Kuvio alla on ikäänkuin alkanut levitä. Joissain kohden, mutta ei sitten taas kaikkialla. Toivoin myös, että lasi olisi ollut läpikuultavampaa. Vaikka laitoin lasimurskaa ihan vain pikkuisen, on lasia sitten kuitenkin ollut suhteessa aika paljon, eikä kuvio juurikaan paista sillä tavalla läpi, kuin oletin.

Näkyisikö näissä yksityiskohtia paremmin?

Mutta sitten taas toisaalta, vaikka eivät olekaan sellaisia kuin luulin, niin aika kivoja ovat silti. Käyttöön menee jokatapauksessa!

-Heidi

Ensimmäinen pari uunista ulos.

Postaus sisältää vain huonoja kuvia, jotka on otettu ihan liian hämärässä, kun ei malta odottaa auringonvaloa. Pahoitteluni!

Aiemmin jäi harmittamaan, kun tuli tehtyä niin monella tapaa kehnoja kuppeja koirilleen. Päätin koettaa korjata tilannetta pikkuhiljaa.

Korjausyritys 2/4 (Endin kuppi on hyvä ja Jedille en tee uutta, koska ei tarvitse isompaa kuppia, siksi neljä.) voidaan todeta onnistuneeksi. Jee! Dina ja Dali saivat ensimmäisinä isommat ja muutenkin kaikinpuolin paremman näköiset kupit.

Dinan kupin kuvassa (ylempi) väri ei pääse oikeuksiinsa. Väri on luonnossa paljon kauniimpi. Tuo keltainen vivahde puuttuu ja väri on kaunis, raikas vaaleanpunainen. Dalin kupin vihreä on aivan ihana! Epätasaisuus ei haittaa tässä yhtään, päinvastoin oikeastaan parantaa ilmettä. Olen tosi tyytyväinen tällä kertaa. Tai no, pari kohtaa tekisin taas toisin, mutta ehkä otan opiksi ja korjaan seuraavan kaksikon kuppeihin. Näissä on myös tuo reunus, koska Dinan kupin pitää pysyä telineessä.

Tein yhden myös lahjaksi. Ja vaikka mieli tekisi pimittää tätä jouluun saakka, en malta millään, kun olen niin innoissani näistä nyt.

Jos joku keksii kenelle kuppi on, niin älkää pilatko pienen koiran yllätystä. Toivon, ettei pieni koira lue tätä itse täältä. ;)

-Heidi

Joulukalenteri.

Päätin ilahduttaa erästä hauskaa joukkiota joulukalenterilla, joka ei olisi kertakäyttöinen, vaan joku toinen joukkio voisi joskus nauttia siitä myöhemmin. Lisäksi kalenterin piti olla vähän erikoisempi, uniikki. Ja kun idea lähtee rönsyilemään päässä, siihen kelkkaan on hypättävä ja se on menoa sitten...

Tämä on pienoinen itseironian pilke silmäkulmassa kirjotettu, hieman seikkaperäinen ohje ei-ehkä-maailman-yksinkertaisimman-joulukalenterin tekoon. 

Ensin tehdään 24 pientä (hieman tulitikkulaatikkoa suurenpaa) laatikkoa. Leikataan, taitellaan ja liimataan.

Samaan aikaan, kun on taiteltu laatikoita, on tottakai koko ajan tehty myös itse kuvaa, joka kalenteria koristaa. Ajattelin, että olisi kiva saada mukaan jotain vähän kolmiulotteista, eikä vaan piirtää/maalata jotain perinteistä. Tässä pari yksityiskohtaa.

Sitten mittaillaan sopivan kokoinen pohja tukevasta pahvista ja askarrellaan kehys.

Kehys kootaan runsaalla määrällä liimaa ja jätetään kuivumaan pyykkipoikien avustuksella.

Sitten tehdään kaksikymmentäneljä laatikoille sopivan kokoista "telinettä" eli jonkinsortin alustaa, joihin kaatikot voitaisiin tukea kalenterin sisällä.

Nämä hökötykset liimaillaan kalenterin pohjaan kiinni. Painona kannattaa käyttää esimerkiksi Suomen Kennelliitton historiaa vuosilta 1889-1935. Ja sille joka väitti, ettei tällä opuksella ole käyttöä: olit väärässä! :D Hyvin toimii, tukeva ja melko painava kirja. Myös pyykkipojat ovat jälleen käteviä.

Sitten liimataan aiemmin askarreltu kehys kiinni pohjalevyyn ja jätetään painojen alle kuivumaan. Jo tässä vaiheessa kannattaa etsiä jakkaroita, kattiloita ja muita tasaisella pohjalla olevia tavaroita...

...koska niitä tarvitaan runsaasti, kunhan "kansi" laitetaan myös liimautumaan paikalleen. Huom! Kalenterin kuvaan on tässä vaiheessa leikattu jo luukkujen paikat, koska muutenhan esim aiemmin mainittuja laatikoiden "telineitä" ei olisi voinut kohdentaa oikeille paikoilleen. Nämä "telineet" liimautuvat kanteen kätevästi, minkäpä muun, kuin pyykkipoikien avustuksella! 

Kun kehys, kansi ja pohja ovat tukevasti kiinni toisissaan ja kuivuneet, laitetaan laatikot paikoilleen ja katsotaan, että aiemmin varoen mattoveitsellä (sillä kuka nyt mitään pienenpää paperiveitseä käyttäisi!) irtileikatut kuvan palaset (äläkä vaan hävitä niistä yhtäkään tässä välissä, koska muuten olet pulassa!) saadaan liimattua kauniisti laatikoiden etureunoihin kiinni. Ja jälleen pyykkipojat apuun.

Kun komeus on kuivunut, sen näyttää tältä (siis jos et ole jo menettänyt hermojasi, polttanut koko roskaa ja ostanut läheisestä päivittäistavarakaupasta eurolla suklaakalenteria, josta tulee pahaa suklaata). Tässä vaiheessa voi huokaista, sehän oli helppoa ja nopeaa (köh). Kalenteri on lähestulkoon valmis. 

Kalenteriin tehdään jalka. 

Laatikoihin askarrellaan numerot. Ja avaamisen helpottamiseksi pikkuruiset "kahvat" (jotka myöhemmin osoittautuvat hyödyttömmiksi) kauniista kangasnauhasta. 

TADAA! Valmista tuli! Kalenteri on suuri, noin 50 x 90 cm (enpä tullut mitanneeksi tarkemmin). 

Kuvat ovat melko hämäriä, koska suurin osa niistä on otettu yö- tai iltamyöhällä, pahoitteluni siitä.

Tarvitset ainakin näitä:
*pahvia
*paperia
*kyniä
*tukevan viivottimen (mielellään noin metrin pituisen)
*isot ja pienet sakset
*mattopuukon
*koristeiksi sopivia outoja jämiä varaston perältä
*massapallon puolikkaita
*lankaa
*nauhaa
*vähintään litran hyvää limaa (esim Eri Keeper)
*älyttömästi pyykkipoikia
*monta jakkaraa
*pari kattilaa
*vanhan ikkunan karmin
*SKL:n historiikin
*kemeran
*huumorintajua
*mielikuvitusta
*hyvät hermot
(valkoviini on myös hyvä hankkia etukäteen, voi käyttää joko kolmen viimeiseksi mainutun vahvistamiseen tai epätoivon hetkellä lohdutukseksi).

Teidän vuoronne, olkaa hyvät!

-Heidi

P.S. Tätä oli oikeasti hauska tehdä ja tiedän, että teen vielä joskus kolmannen... kun siis viime vuonnahan harjoittelin jo vähän.

Siniselle hurmurille.

Kun saapuu maahanmuuttajana, vain paperit mukanaan, tarvitsee aika paljon kaikkea uutta.

Niinkuin kupin, josta syödä.

Ja sitten kun sattuu vielä niin, että on ahne, saattaakin uusi mami olla niin inhottava, että tekee samanlaisen kuin muullakin laumalla, joka aavistuksen edes hillitsee ahmimista.

Ja jos sattuu vielä tulemaan Suomeen, jossa on kylmä, niin tarvitsee vielä enemmän. Niinkuin lämpimän takin.

Mutta nyt kelpaa olla! Ruuan saa omasta kupista ja ulos voi laittaa oman takin!

-Heidi

Ompelua sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee.

Oikeastaan otsikointi on harhaanjohtavaa, koska vain osalle näistä ilmeni todellinen tarve...

Nämä työpäivän piristykset on olleet jo käytössäkin, mutta unohtuneet kuvata.

Mulla on yli vuoden ajan ollut käytössä myöskin aikanaan itse tekemäni vastaavanlainen, mutta violetti. Siitä ei taida kuvaakaan olla missään. Siinäkin roikkuu pussi. On ollut kätevä ja ihana, mutta yhtenä iltana päätin, että nyt tahdon pari uutta, eri väristä. Ruskeaan tein pussinkin, kun usein tulee laitettua päälle hame, jossa ei ole taskuja, puhelin kun on oltava käsillä. Vihreää voi roikottaa mukanaan sitten, kun puhelin sujahtaa taskuun.

Olen myös pitkään haaveillut pussukasta, jossa voisi reissuillansa kuljettaa mukanaan läkkeeitä tai koruja, mitä milloinkin, pientä tarpeellista. Siitä tarpeesta syntyi ihana Ponipussi.

Sitten lähti vähän lapasesta ja oli pakko tehdä toinen. Sain mielestäni niin hauskan idean, että se oli toteutettava, löytyi sille käyttöä tai ei. Ja niin syntyi tämä:

Laitoin fleeceä päällikankaan ja vuorikankaan väliin, että sain pussista pehmoisen ja vähän tukevamman oloisen. 

Nyt tekisi mieli ommella vielä kolmas, kun jostain syystä näitä olikin nyt ihan kamalan hauska tehdä. Ideoita ja erilaisia kankaita, kun löytyy yli äyräidenkin. Katsotaan miten aikaa riittää...

-Heidi

Kevyttä.

Minulta pyydettiin pistolukollista pantaa, joka olisi niin kevyt kuin mahdollista.

5 grammaa.

12 grammaa.

14 grammaa.

Viimeinen ei tosin ole pistolukollinen, tiedän, mutta lähtee pakettiin mukaan yllärinä. 

Tämä onkin kevyt paketti postittaa, menee aika kaus. :)

Tein myös omien perheidensä luo muuttaneille Superlapsille kassit, mutta unohdin kuvata ne. Harmittaa vähän, oli nimittäin aika kiva piirrellä koirien kuvia kasseihin. Ainoa, josta jäi mitään todistusaineistoa, ja sekin melko kehnoa, on Ruun kassi, joka tuli mukaan pentupaketti kuvaan. No, ehkä muistan tämän sitten seuraavalla kerralla.

-Heidi

Pantoja.

Ylempi Endille, onhan se ihan saman värinen, kuin ko. koira! Alemmat ystäväni koirille jo lähes puhkikuluneiden tilalle.

Nyt kelpaa taas lenkkeillä.

-Heidi

Pientä tarpeellista

Pentujen kasvaessa käsityöt aina vähän jäävät. Niin nytkin. Kakrujen touhujen ja kasvamisen seuraaminen, ruokkiminen ja paikkojen puhtaanapitäminen vain vievät ison osan ajasta juuri nyt. Mutta jotain pientä tulee tottakai tehtyä.

Brasilian tulokas tarvitsi tiimipannan.

Ja minä uuden rätin.

Ja se on muuten oikeasti vihreämusta, tuo nyt näyttää lähinnä vaaleansiniseltä, pöh.

Pari muutakin pantaa pitäisi tehdä, ehkä tässä joku ilta on aikaa istua jo kohta koneellakin sen verran, että saa tehtyä.

-Heidi

Superlapsille.

Meillä syntyi 15.heinäkuuta viisi ihastuttavaa pientä brasilialaista. Kuten tapoihini kuuluu, tahdon ommella jokaiselle meiltä maailmalle lähtevälle pienelle mukaan muutaman asian elämän varalle. Tai ainakin elämän alun varalle. Nyt olen sitten kaiken muun tohinan keskellä suristellut näitä juttuja valmiiksi.

Nahkavuorella varustetut aikuiskoon puolikurkkarit teemaan kuuluvalla nauhalla ja kunnon heijastimilla varustettuna.

Pentupannat pistolukoilla. On millä harjoitella pantaa kaulaan ja millä lähteä omaan kotiin sitten aikanaan.

Tulevia lenkkejä varten kakkapussijemmat. Punaiset nartuille (x3) ja vihreät uroksille (x2).

Ja koska pennut lähtevät koteihinsa syksyä vasten, mukaan lähtee tassupyyhkeet, ettei ihan kaikki rapa kantaudu uuden kodin sohvaan.

Lisäksi vielä tulevaisuudessa häämöttäviä treenejä varten pitää olla tottakai namipussi, johon parhaat herkut laitetaan mukaan treeneihin. Pojille vihreillä ompeleilla (kuvassa), tytöille punaisilla.

Kassit pitäisi vielä koristella... ja nyt kun tätä aikaa jäi näinkin monta viikkoa ennen luovutusta (pennut ovat nyt reilun kahden viikon ikäisiä ja kennel Monsterosan pennut lähtevät omiin koteihinsa 10 viikon iässä), niin saatanpa keksiä vielä jotain muutakin askarreltavaa kesäiltojen iloksi.

Ihanaa tehdä näitä!

-Heidi