Kissalautasia

Ajattelin ensin, että teen Beeallekin itse ruokakupit, kun olen kerta koirillekin tehnyt. No sitten Beea alkoikin ruokailla erinäisten käytännön asioiden vuoksi puussaan, joten keraamiset kupit olikin sitten vähän poissuljettu juttu. Kerkesin ne kuitenkin värkkäillä kiireessä jossain välissä.

Ensimmäinen onnistui kivasti.

Kissan kuva jäi mukavan epätasaisesti esiin lasitteen alta, hennotkin viivat näkyy, mutta jälki on elävää.

Toisen kanssa ei sitten mennyt ihan niinkuin toivoin.

Länttäsin piirtämäni kuvan päälle kiireessä ja epähuomiossa väärän lasitteen ja se siitä sitten. Kissasta jäi muutama paksuin viiva näkyviin ja kaikki herkkyys kuvasta katosi. Jippiaijee, käsille meni tämä. Ilmoitinkin, että ei haittaa, jos Beea sattuisi "vahingossa" tiputtamaan kupin lattialle.

Kai se on pääasia, että on edes puoleen tyytyväinen. Se on kuitenkin aika paljon, jos yrittää ajatella oikein positiivisesti. Ja voihan tuohon toiseen istuttaa vaikka ne Beean ohrat kasvamaan sitten.

-Heidi

Öljylamppuja

Talven aikana hurahdin jostain itsellenikin täysin käsittämättömästä syystä öljylamppujen tekemiseen. Yhtäkkiä öljylamput olivatkin juuri sitä mitä olin halunnut tehdä! Ihan niinkuin "to do"-listallani ei muka olisi ollut jotain hyödyllisempääkin tekemistä.

Mutta niin niitä vain syntyi. Ensin yksi ja sitten toinen ja ehkä kolmas ja neljäskin...Itseasiassa viideskin, mutta siitä ei ole edes kuvaa, koska tuomitsin sen uudelleen lasitettavaksi ja näin ollen se taitaa odottaa syksyä ja kauniimpaa pintaa.

Kuviot tein vahan avulla, johon olen tällä hetkellä aika kovasti ihastunut. Ja muodoissa päätin kokeilla erilaisia juttuja, etten nyt sentään päätyisi aivan yksitoikkoisella kaavalla itseäni toistamaan, jos joku asia kerta pitää näin moneen kertaan muuten toistaa.

Kaikki ei kuitenkaan aina mene niinkuin toivoisi. Ja tämä kokeilu ei taas ole sieltä onnistuneimmasta päästä. Mutta jos kolme neljästä on kivoja, niin ei kai sitä enempää voi toivoa.  Tätä en kehtaa enää uuniinkaan uudestaan sujauttaa, on ollut siellä jo kahdesti, mutta ei oikein ottanut korjaantuakseen (tarpeeksi).

Nyt odotellaan sitten inspistä ostaa lamppuöljyä. :)

-Heidi

Kylttejä

9,5 x 2,5 cm suurimman koko.

Veski kaipasi näitä. Tai minä...

Niin ne sitten syntyivät keramiikasta (ylläri!), rautaoksidilla viimeisteltynä.

Kissa söi karhuntarrarullan, joten odottelevat ehkä tovin vielä oikealle paikalle päätymistä. Mutta onpahan tehty.

-Heidi

Keramiikkakoruja lasilla

Lupasin joskus kauan sitten kuvia aiemmin tekemistäni keramiikkakoruista.

Tästä kaikki alkoi:

Olen käyttänyt näitä paljon, käytän yhä. Etenkin tuo alimman kuvan koru on yksi suosikeistani aina vaan.

Nämä ovat uudempia, joskaan eivät enää aivan uusimpia nämäkään:

Olen tehnyt koruja paljon. Erimuotoisia, eri kokoisia, eri värisinä.

Koru tehdään siis korkeanpolton kivitavarasavesta. Muotoilen korujen pohjat aina käsin, lähtökohtanani on, että toista samanlaista en saa itsekään tehtyä. Korupohja raakapoltetaan, jonka jälkeen syvennykseen lisätään lasimurskaa.

Mitä pienempää murskaa, sen parempi. Ja liikaa ei saa laittaa, muuten on ongelmia odottamassa, kun uunin avaa. Lasimurskan olen tehnyt itse. Murskaksi on mennyt niin viinipulloja, kynttilänjalkoja kuin juomalasejakin. Osa murskattavaksi suoraan ostettuja, osa omasta astiakaapista vahingossa lattialle tiputettuja. Mainittakoon, että on aika hankala löytää punaisen ja keltaisen sävyistä lasia, joka ei ole pintavärjättyä. Pintavärjätty lasihan tähän ei tietenkään käy.

Lasin lisäämisen jälkeen koru menee uudestaan uuniin, jonka jälkeen se on valmis.

Allehan voi myös maalailla alilasiteväreillä, mutta se onkin sitten jo kokonaan omanlaisensa tarina.

-Heidi