Vielä yksi.

Kun vauhtiin pääsi niin pakko oli saada värillinen myös.

Braatuska tottakai.

Ennen uunia.

Sakset kasvoi? Eikun Braatuska kävi uunissa.

Tässä näkyy hyvin se, miten paljon työ paksunee.

-Heidi

Kutistemuovi.

Inspiraatio iski keskellä yötä, onneksi on loma. Mikään ei estä siihen tarttumasta.

Tarvittiin luonnoskirja, vedenkestäviä tusseja ja kutistemuovia. Ja ihan pakko oli saada avaimenperä, jossa killuu Jedi. Piirtämään ja leikkaamaan sitten vaan. 

Uuniin n. 175 astetta ja kolme minuuttia. On hauska katsella mitä työlle tapahtuu. Pitää varmaan pestä uuninluukku tämän takia. ;D

Tässä kuvassa näkyy miten paljon työ kutistuu. Käytin siis tätä nimenomaista kuvaa, valmis työ on todella hurjasti pienempi.

Laitan siihen agilityhallin avaimen. Juuri sopiva siihen tarkoitukseen.

Aamulla piti jatkaa. Korviksetkin piti saada. Isot ja hienot, tietenkin. Nyt. Just. Heti.

Päätin käyttää aiempaa ideaani My Little Brasseista tähän tarkoitukseen. Korviksiin päätyi Soda. 

Tässä näkyy kutistumisen määrä.

Ihanat! Kesän hittituote on syntynyt. Mä kuljen näissä koko kesän.

Askarteluistaan onnellinen,
-Heidi

KALA!

Se kirjoitetaan isoilla kirjaimilla, koska se oli ihan mahdottoman suuritöinen. Tai ei mahdottoman, koska se kuitenkin omaksikin hämmästyksekseni valmistui, mutta suuritöinen silti.

Kaikki alkoi oikeastaan jo viime talvena, kun törmäsin kirjakaupassa Surrur - tee oma Marimekkosi-nimiseen kirjaan. Kirja oli silloiselle budjetilleni jotenkin liian hintava, mutta sen selailu vaikkakin vain hyllyjen välissä toi kamalan hyvän mielen. Ja jo silloin muutama asia kirjasta jäi mielensopukoihin ja pisti ajattelemaan. Muutamaa hetkeä myöhemmin kirja olikin jo alekorissa. Silloin tartuin siihen ja hyvä etten juossut kassalle, niin innoissani olin. Kotona päätin, että toteutan Kalan jossainvaiheessa, kun näyttää sille, että aikaa olisi. Ja sitten viimein koitti kesä... ja loma... ja aikaa on! Tai olisihan sitä kaikkea "pientä" tässä, mutta nyt oli Kalan vuoro.

Ja niin aloitin vanhojen farkkujen silpomisella. Jo tässä vaiheessa päätin, että minun KALAni on mahdottoman suuri ja mahdottoman suuri KALA tarvitsee pohjakseen jotain joka kestää koiraperheessä sitä, että se asuu lattialla, olkkarin mattona, sitä saatetaan parin brassin toimesta siirtää aina välillä parempaan paikkaan, koska auringonläntti ei pysy paikoillaan ja niin ajattelin pohjaksi sopivan vanhoista farkuista kasattu "tilkkutäkki". 

Ja näitähän oli kertynyt melkoisesti, kiitos lahjoittaneille!

Tämän verran niistä löytyi käyttökelpoisia paloja...

...ja tämän verran meni roskikseen.

Sitten leikattiin suomuja. Leikkasin niitä kaksi päivää. Onneksi oli kauniit ilmat.

Ompelin suomut yhteen niin, että väliin tuli fleeceä pehmusteeksi.

Luulin, että suomuja olisi tarpeeksi ja asettelin suomut kalan muotoon keittiön lattialle. Ja huomasin, että niitä tarvitaan lisää. Yli sata suomua tein kaikenkaikkiaan.

Muovikassi tuli täyteen suomuista, kun jossainhan sitä kasaa piti säilyttääkin.

Sitten leikkasin sopivan kokoisen palan kankaasta, ikäänkuin selkäpalan. Tein suomuista rivejä, ompelemalla ne ensin alareunastaan yhteen ja sitten rivi kerrallaan ompelin ne kiinni kankaaseen. Lopussa alkoi olla melkoisen haastavaa jo pelkästään kannatella KALAa, koska se painaa melkoisesti.

Kun suomut oli kiinnitetty (tässä vaiheessa leikkasin ja ompelin vielä muutaman lisää), tein KALAlle pään. Mallissa kalalla oli nappi silmänä. Meillä sellainen ei toimisi, koirat nyppisivät sen irti jossainveiheessa. Niinpä KALA sai kankaisen silmän ja sieraimen. Sitäpaitsi tarpeeksi suuren napin löytämiseen olisi kulunut liikaa aikaa ja lopulta olisin kuitenkin päätynyt tekemään senkin itse.

 Sitten KALA sai pyrstön. Alaosa on farkkua ja päälle valitsin samaa vihreää, kuin mitä pää on.

Samalla tavalla tein myös pari evää KALAn vatsapuolelle ja yhden ison KALAn selkäeväksi.

Sitten alkoi hermoja raastavin vaihe, vaikka olin kyllä ajatellut suomujen ompelun olevan sitä, mutta se osoittautui lastenleikiksi pohjakappaleen rinnalla. Farkuista taiteilin sopivan pohjapalan KALAlle. 

 Piti laittaa nuppareilla kiinni, että uskalsi leikata, tuli tasan oikean kokoinen.

Tämän jälkeen ompelin vanun kiinni farkkuihin. Oli melkoisen haastavaa pyöritellä pienellä ompelupöydällä parimetristä KALAn vatsakappaletta.

Vielä haastavampaa oli kasaaminen. KALAn paino, pituus ja omat lyhyet kädet tekivät työstä melkoisen vaivalloista aika-ajoin. Mutta niin vain sain KALAn pyöriteltyä yhteen osaan. Selkäevän ompelin kiinni samalla kun kasasin, vatsapuolen evät olin laittanut kiinni samaan tapaan kuin suomut jo aiemmin. Lopuksi ompelin vielä pyrstön kiinni ja niin KALA tuli valmiiksi! Pituutta sillä on 230 ja leveyttäkin niin, että eipä se nyt tosiaan muualle mahdu kuin pihalle tai sinne olkkarin lattialle.

TADAA!

Koirat on ihan fiiliksissä! Ja niin olen minäkin. Tykkään KALAsta!

-Heidi

Kasseja kesään.

Olen monesti haaveillut kirppiksillä ja vastaavilla vaeltaessani kesäisestä kassista puisilla kahvoilla. Monesti olen niitä löytänytkin ja yhtä monesti pettynyt, koska ovat auttamattoman pieniä minun tarpeisiini. Tavaraa, kun pitää mahtua yhden jos toisenlaista mukaan, kun jonnekin lähden. Pitkän aikaa sitten löysin kerran retkelläni ne pelkät kahvat (melkoisen isot jopa) ja pakkohan ne oli ostaa. Nyt vihdoin sain tehtyä kahvoihin kassin! Vihdoinkin minulla on pirteä kesäkassi, johon mahtuu minun mittapuullanikin kaikki tarpeellinen. Tästä tuli oikein kiva!

Tein vielä sisäpuolelle pienen taskun tarranauhalla puhelinta varten. Jospa se sitten ei hukkuisi aina kassinpohjalle muun tavaran sekaan.

Ja kun vauhtiin olin päässyt, saatoin myös loppuun pitkään työpöydälläni pyörineen kauppakassin Jedin kuvalla.

Nyt pakkaan kesäkassiini kauppakassini ja suuntaan kauppaan!

-Heidi