maanantai 11. huhtikuuta 2016

Lavuaarista -live

Tein tässä talven aikana pari allasta. Tutustuin itselleni uuteen tekniikkaan, sgraffitoon, jota en ollut aiemmin kokeillut. Yksinkertaisuudessaan sgraffito tarkoittaa sitä, että työn pinnalle (tässä allas) levitetään värillinen saviliete, eli engobe. Tämän jälkeen lietettä ikäänkuin kaiverretaan pois, jolloin alla olevan saven väri tulee näkyviin. Jostain syystä tämä tekniikka alkoi kiehtoa minua yhtäkkiä suunnattomasti ja mietin, että haluan tehdä jonkin suuren työn tällä tavalla. Pitkään olin myös haaveillut, että teen uuden altaan toiseen veskiimme. Tässä minulle tarjoutui tilaisuus toteuttaa molemmat suunnitelmat samalla kertaa.

Ensin tein tälläisen mustan. Allas on tehty levystä muottiin. Tein siis levymankelilla savilevyä, jonka asettelin märän sienen avulla metallisen muotin sisäpinnalle, välissä oli trikoo, ettei savi jää muottiin kiinni.

Halkeama altaan reunassa on tarkoituksella tehty. Jossainvaiheessa päätin, etten halua tasaista reunaa (tuskin siitä olisi vaaraa ollut muutenkaan, aika eläväinenhän tuo on) ja leikkasin vain palan pois.

Kun olin saanut muodon tehtyä, tuputtelin sienellä mustan engoben altaan sisäpinnalle. Sitten vain kaiverrusta, kaiverrusta ja kaiverrusta. En suunnitellut kuviota etukäteen, annoin vain mennä.

Noin puolessavälissä tajusin, että veskiimme ei käy musta allas. Värimaailma on muuten luonnonläheinen, joten musta allas ei tuntunutkaan enää hyvältä ajatukselta. Kesken ei kuitenkaan sopinut jättää, joten kaiversin loppuun.

Raakapolton jälkeen lasitin altaan sisäpuolen kirkkaalla kiiltävällä lasitteella ja sivelin ulkopintaan mustan sivellinlasitteen. Pinnasta tuli kaunis ja oikein onnistunut.

Allas etsii nyt siis omaa kotiaan, jossa se pääsisi käyttöön.





Koska edellisen tekeminen oli koukuttanut minut tekniikkaan täysin, päätin tehdä toisen heti perään (tämä tarkoittaa käytännössä, että ensin tein ensimmäistä kuukaudenpäivät ja sitten pääsin työstämään toista, ei siis puhuta tunneista tai päivistä, ei edes viikoista).

Tällä kertaa tein altaan (samaan muottiin kuin edellisen) harmaasta savesta. Päälle sivelin vaalean engoben.

Edellisestä poiketen mietin kuviota tämän kohdalla hetken kauemmin. En kuitenkaan suunnitellut sitä sen suuremmin, mutta käytin kuitenkin hetken aikaa harkitakseni mitä tahdon. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että kolmatta allasta en tee, ellei ole ihan pakko (eli siis jos tämä olisi rikkoutunut).


Tahdoin altaaseen kasviaiheen, mutten oikein osannut tarkemmin määritellä millaisen. Selailin nettiä ja päädyin lopulta tälläiseen lehtikuvioon. Kaivertamiseen meni vielä paljon enemmän aikaa, kuin edellisen kanssa. Jossain vaiheessa meinasi jo epätoivo iskeä, selkään koski kumarassa kaivertaminen (käsi ei saa osua jo tehtyihin kuvioihin, etteivät ne painu rumasti ikäänkuin "kasaan", kättä ei voi siis lepuuttaa allasta vasten samalla kuin kaivertaa) ja tuntui, että työ ei valmistu ikinä.


Niin se vain valmistui kuitenkin. Ja sai raakapolton jälkeen sisäänsä silkinhimmeän lasitteen ja ulkopinnalle vaalean sivellinlasitteen, jolla oli jokin hieno nimikin, jota en enää pysty muistamaan.


Täytyy sanoa, että olen äärettömän onnellinen tästä altaasta. Tykkään siitä ihan tosi tosi tosi paljon!!!

Nyt pitää vielä kiinnitellä altaisiin nämä tarvittavat osat ja sitten ne voikin asentaa paikoilleen.
 

-Heidi


P.S. Mulla on puhelimessa ihan hirmuinen määrä työvaihekuviakin, mutten näköjään koskaan osaa käyttää niitä näissä postauksissani. Miksihän niitä sitten pitää ottaa? Itselle muistoksi ehkä...