keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Lippusiima

Tässä kävi ihan samalla tavalla, kuin kesällä Kalan kanssa. Kun nyt kerta tehdään, niin tehdään sitten kunnolla samantien! Voin kertoa, että vähempikin olisi varmaan ajanut ihan saman asian (jopa helpommin) mutta onhan tämä ihan tavattoman hauska, vailla minkäänlaista sen suurempaa käyttötarkoitusta.




Siellä se risteilee nyt olohuoneen katossa. Ehkä keksin sille joskus jonkun paremman paikan. Haaveilen vähän saavani sen ulos, kesällä tuo grillikatoksen, mäntyjen ja omenapuiden kautta viritettynä voisi olla aika hauska.

Kesää odotellessa... taas kerran.

-Heidi

torstai 16. tammikuuta 2014

Kesämuistoja

Aamupalalla istuessa tiesin yhtäkkiä mitä teen kahdella kivellä, jotka ovat kulkeneet nahkatakin taskussa kesäkuusta saakka.

Minä tahdon kantaa niitä mukanani jatkossakin, mutta en enää taskussa!

Tuumasta toimeen samantien. Leipäkin ehti jäähtyä välissä.

Tarvittiin nämä:
Että saatiin tehtyä nämä:
Pienempi (peukalonpään kokoinen) kivi on Kilpisjärveltä, suurempi Tromssasta .

Nyt on kesämuistot tallessa. Ihanaa!

-Heidi

maanantai 13. tammikuuta 2014

Sky Blue Sky


Näitä tyynyjä olen nähnyt monen blogissa. Idea on ihana ja joskus aikapäiviä sitten jo päätin, että "sitten joskus, kun on aikaa" minäkin teen omani. Kesällä löytyi jo kangas ja sitä olen säilönyt ihan tätä varten. Nyt se aika vihdoin oli. Ehkä tämä työ sopisi paremmin kesään, tai syksyn lämpimiin iltoihin. Mutta onpahan nyt ensi kesää varten odottamassa. Ja nyt voikin aloittaa haaveilun ensi kesän lämpimistä illoista, kun istuu terassilla kädessä lasi valkkaria ja taustalla soi Wilco...

Tällä hetkellä tyydyn teehen (Sky Blue Sky-mukista, josta kiitän ystävääni!) ja villasukkiin. Ulkona sataa lunta.

"With a sky blue sky
This rotten time
Wouldn't seem so bad to me now
Oh, I didn't die
I should be satisfied
I survived
That's good enough for now"
-WILCO
-Heidi

maanantai 6. tammikuuta 2014

Koiraillen.

Jos minä jotain pientä iltojeni iloksi ompelen, niin yleensä tavalla tai toisella se liittyy koiriin. Niin se vaan täällä menee.

Dalin hinasta saa kätevästi kahteenjakavan, kun siihen lisää tälläisen pätkän. Saa sitten isän ja tyttären samaan hihnaan kiinni.

Panta eräälle pienelle brasilialaiselle, joka kaipasi heijastinta ja joka onnistui syömään pentupantansa.

Kahteenjakava siskolleni, pääsee koirien kanssa vähemmällä hihnamäärällä. Tästä tuli niin kiva, että melkein olisin voinut pitää tämän itse! Oma kahteenjakavani on aika leveä, pitäänee itsellekin tehdä tälläinen sirompi.

Ja omaan kahteenjakavaan uusi "kahvaosa". Edellinen oli tylsä kokomusta. Ei se mitään, mutta kaipasin tuota pehmustettua kädensijaa, juonka vuoksi siis tein tämän. Laitoin nahkaa ja sen sisään vielä pari kerrosta fleeceä, että olisi pehmeä sitten kunnolla. Ja kerrassaan ihanahan tästä tulikin! Hyvä käyttää ja sopii hyvin tyttöjen My Little Pony-kahteenjakavaan.

-Heidi

lauantai 4. tammikuuta 2014

Juoksuhousut.

Olen maailman taitavin hävittämään noita narttujen juoksupöksyjä. Ostan aina kahdet, niitä käytetään ne juoksut ja sitten sen puolen vuoden aikana, kun saadaan olla ilman juoksujen harmeja, onnistun survomaan ne housut talteen niin, että eihän niitä enää löydy. Jossain kätkössä tässä talossa on iso nippu juoksupöksyjä. Ennustan, että löydän ne sitten, kun laumamme viimeinenkin narttu on sterkattu.

Mutta koska sterkkaus ei ole vielä ajankohtainen, olisi housuille taas ollut tarvetta. Kieltäydyn enää ostamasta yksiäkään, joten tein itse muutamat. Eihän noiden tekemiseen mene kuin viitisen minuuuttia per pöksyt ja materiaalitkin on sellaisia, että aina löytyy jostain kätköistä.

Hyvin toimii. Ja vielä parempi olisi, jos koiralla olisi pidempi häntä. Mutta tällä tyypillä ei ikävä kyllä ole.

-Heidi

perjantai 3. tammikuuta 2014

Minulle. Minulta.

Töissäkun on pakko ne avaimet olla lähellä (lue: kaulassa, kun ei koskaan ole taskuja) niin näistä avainanauhoista on tullut sellainen yksi osa "mitä laitan tänään päälle?"-tapahtumaa. Töissä pitää olla mukavat vaatteet, joissa on kiva kieriä, pyöriä, istua, seisoa, kävellä, juosta, tehdä vaikka kuperkeikkoja. Ja koska jostain syystä viime aikoina on päälle eksynyt valtavasti harmaita ja tylsiä vaaleita vaatteita, niin päätin, että päivää piristetään sitten avainnauhalla.
Tein samaan syssyyn myös kolme rannerengasta, joita olen pitänyt aina tuon kanssa. Mutta enpä tiedä minne olen ne jättänyt. Ehkä ne löytyy tuolta ompelupöydän uumenista, tai sitten yhtä hyvin olen voinut ajatuksissani pyöritellä ne kädestäni ja jättänyt töihin.

Ja koska joulupukki siirsi minutkin pois kapulapuhelinten aikakaudelta ja sain hienon, kiiltävän, kauniin älypuhelimen, sille piti ommella pussukka, josssa se kulkee kivasti mukana. Pussukan hihna mahtuu ranteeseen ja laitoin tuon metallisen lenkin, että jos tarvitsee vaikka kaulanauhaan kiinnittää, niin siitä saa helposti sitten laitettua.

 
 Kyllä nyt kelpaa taas! :)

-Heidi

torstai 2. tammikuuta 2014

Joululahjoja

Päätin jo aikaisessa vaiheessa ennen joulua, että en jaksa sitä joka vuotista hässäkkää, jonka joululahjat aiheuttavat. Teen lahjoja itse niin paljon kuin voin, enkä lähde mukaan hysteriaan, kaupoissa kiertämisen tuskaan ja hikoiluun.

Syksyn mittaan ompelin pusseja ensin itselleni, ne saivat paljon positiivista huomiota. Joten "minäkin tarvitsisin tuollaisen"-huokailujen jälkeen päätin tehdä niitä lahjaksi muutaman.

Pussit on ommeltu jokainen juuri lahjan saajaa ajatellen. Jokainen pussi kuvastaa jollain tavalla sitä ihmistä: värit, kuviot, missä järjestyksessä mikäkin on... kaikelle on jokin syy. Mutta mukana on tokkai pala myös tekijää. Tästä tuli mielenkiintoinen, erittäin antoisa ja tunteitakin herättävä projekti, kun mietin suhteitani ihmisiin. Minulle käy helposti juuri näin, projekti kasvaa pääni sisällä suuremmksi miten se ulkopuolisille näyttäytyy. En ole näitä kenellekään sen suuremmin selittänyt, enkä selitä nytkään, annetaan ystävilleni pikkuisen yksityisyyden suojaa.

J.

M.

L.

T.


L.

T.

A.

Pusseihin piilottelin sitten erilaisia asioita, pieniä ja isompia, mitä mihinkin.

Niinkuin vaikka tälläisiä.





Ja uudenvuodenlupauksena lupaan, että yritän jatkossa panostaa noihin valokuviin edes sen verran, että en enää kuvaa asioita pimeässä keskellä yötä, vaan odotan kiltisti aamuun ja otan kuvat päivänvalossa. Mutta huomatkaa sana yritän. ;)

-Heidi