Hupparin tuunaus

Kaverin koiralle tuunattu huppari kivemman näköiseksi. Aiemmin hupparissa oli sinisellä PUP-teksti (luki siinä jotain muutakin, mutta enpä enää muista mitä). Harmi kun ei tullut otettua "ennen"-kuvaa.

Nyt kelpaa lenkkeillä ilmojen viilentyessä, eikä tarvitse mummokoiran hävetä typeriä tekstejä selässä.

-Heidi

Anna hyvän kiertää -HAASTE!

Lähdin mukaan kesäkuun alussa Mamma Ankan blogista löytämääni haasteeseen. Ja jo nyt posti toi minulle iloisen yllätyksen.

Ihania koruja, kiitos kaunis Mamma A!

Ja nyt on minun vuoroni.

Kolme ensimmäistä rohkeaa henkilöä, jotka lähtevät haasteeseen mukaan, saavat postitse jotain omin käsin tekemääni 12 kuukauden kuluessa. Ilmoittautuminen tapahtuu tähän postaukseen kommentoimalla ja osoitteesi voit lähettää minulle sähköpostitse: kennel.monsterosa@gmail.com .

Sääntöihin kuuluu, että näiden kolmen ilmoittautuneen tulee jatkaa haastetta omassa blogissaan samalla tavalla. Ja ei hätää, jos blogia ei löydy, eiköhän ihan vastaavalla tavalla toimi esim Facebook tai mikä tahansa muu vastaava, jossa muut vain näkevät haasteesi. Tai vie vaikka jotain kivaa työkavereillesi. Kunhan hyvä kiertää!

Haastan sinut! :)

Aina ei onnistu kerralla.

Tämä on kaikille teille, jotka kuvittelette, että kaikki käsillätehty onnistuu heti, tulee uunista ulos ilman hampaiden kiristelyä, eikä koskaan vaadi minkäänlaista kehittelyä, ideointia ja pähkäilyä. Väärin! Viime yö sen taas todisti.

Lupasin ystävälleni synttärilahjaksi avaimenperän koiransa kuvalla.

Kuva uuniin ja odottamaan... ja ulos uunista tulee tämä:

Onhan se toki mielikuvituksellinen, mutta ei ihan sitä mitä haettiin. Samaan uuniin laitoin tämän:

Ja yhdessä nämä kaksi näyttävät tältä:

Ei kiva.

Uutta yritystä ja ystäväni saa lahjansa.

Doggien kanssa sainkin sitten työskennellä hurjasti paljon pidempään. Kokeilla eri lämpötiloja, aikoja ja taikojakin jo jossainvaiheessa. Lopputulos oli silti useamman kerran tämäntyylinen:

Lopulta kuitenkin keksin mikä meni vikaan, eikä hetkeäkään liian aikaisin, materiaalit olisivat kohta olleet lopussa tämän yön osalta.

Ja niin doggit pääsivät lähtemään kotimatkalle myös!

Välillä tuli jo olo, että annan olla. Mutta koska olen todella huono antamaan periksi, en osannut luovuttaa nytkään. Ja onneksi, sillä niistä tuli oikein kivat. :)

-Heidi

Rätei ja lumpui.

Ostin tälläiset:

Kovasti ovat ituhippikaverini kehuneet, että bambulangasta tulee hyviä tiskirättejä. En tiedä mitä päässäni oikein naksahti, mutta yhtäkkiä piti päästä ehdottomasti kokeilemaan. Valitisin toteutustavakseni virkkaamisen, koska entuudestaan tiesin miten koukkua pidetään kädessä, miten tehdä ketjusilmukka ja miten saan aikaan pylvään (en tosin ole varma teenkö sen oikein, mutta on se ainakin vähän sinnepäin). Hetken aikaa harkitsin myös neulomista, mutta luulen sen olevan minulle edelleen mahdotonta, en edes tiedä miten ne kepit (lue: puikot) kuuluu käsiin laittaa. 

Ongelma on siinä, että en osaa lukea ainoatakaan ohjetta, joten itsestään selvää oli, että jos en itse osaa tiskirätintapaista soveltaa niin tekemättä jää, ohjeisiin turvautuminen on kohdallani turha yritys. Ja nyt kaikille niille, jotka pyörittelevät päätään lukiessaan tätä, että ei ole todellista, tuo ei saa tiskirättiä tehtyä virkkaamalla, kerron, että tätä kirjoittaa ihminen, joka ei tiedä vieläkään mikä on kiinteäsilmukka. Osaan ehkä käyttää kynää ja sivellintä monin eri tavoin, tiedän miten saan saven haluttuun muotoon eikä monotypiakaan ole vierasta, mutta lanka ja koukut tai puikot, eivät ole koskaan tulleet kanssani toimeen.

Tuumasta toimeen! Ja tadaa!

Aika kurttuinenhan siitä tuli. Mieheni lohdutti, että onpahan enemmän imupintaa ja nuo kurtut menee hyvin sormien väliin, pysyy rätti tukevasti kädessä. No juu, myöhemmin katsoessani tuota ymmärsin myös missä kohden tein virheen ja nelinkertaistin silmukoiden määrän pikkuisen turhan nopeasti. Mutta onpahan persoonallinen tiskirätti meillä!

Ja on se mielestäni ihan siistiä jälkeä ihmiselle, joka päätti viikko sitten opetella virkkaamaan just nyt tässä hetkessä omatoimisesti. Ja jälkiviisaana voin myös sanoa, että ehkä olisi ollut helpompi aloittaa sellaisesta, joka ei ole pyöreä.

Kun vauhtiin pääsin, niin päätin hämmästyttää äitini itse virkkaamallani rätillä!

Olin noheva ja tein tuollaisen lenkinkin siihen, että mamma voi sen johonkin ripustaa tarvittaessa.

Toinen oli jo paljon helpompi tehdä. Ja seuraavan teen itsellekin tuolla tavalla kahdella langalla, tulee ihanan pehmeä ja paksu. Tiskirätissä nuo reiät ei ole ihan sellainen optimiratkaisu.

Ja seuraavaksi opettelen sen kiinteänsilmukan tai jonkun muun, ettei tarvitse ikuisesti pelkkiä pylväitä virkata.

-Heidi