Apinalaumalle

Onnistuin jotenkin ihmeellisellä tavalla perustelmaan itselleni, että omat koirat tarvitsevat uudet pannat (alkuperäinen idea oli, että omat koirat tarvitsevat uudet heijastinpannat). Ja koska en sitten tietenkään osannut valita, että millaista nauha pitäisi ostaa, niin ostin komea erilaista... taisi lähteä vähän käsistä, köh.

Mutta nyt sitten ommellaan taas!

Tässä ensimmäinen satsi. Mä olen kyllä aika rakastunut.

Dalille vihreää.
Dinalle pinkkiä.
Aidalle violettia.
Endille sinistä.
Sodalle oranssia.
Jedille vaaleansinistä.

Ja kun mun apinat tepsuttaa nätisti rivissä lenkillä, niillä on nämä kaulassa tästä lähtien aina. ;)

-Heidi, pantaholisti

Apuväline

Kun liikkuu kepeillä on melkoisen hankala kuljettaa mukanaan yhtään mitään. Etenkin jos on sellainen kuin minä, että suosii vaatteita, joissa ei ole taskuja.

Mä kaipaan vähän väliä kolmea asiaa.
Kirjaa.
Puhelinta.
Lääkkeitä.

Ajattelin, että teen pienen kassin, jota sisälläkin viitsii kuljettaa mukanaan (eli ei saa hiostaa) niin on kaikki sitten käsillä.

Tuumasta toimeen! Tosin olin laiska ja oikaisin, en tehnyt vuorta. Nyt kassi on sisältä ruma ja mua harmittaa.

No, vuoren puuttuminen ei ole iso juttu, koska uusiksihan tämä menee jokatapauksessa. Tästä tuli kamalan kiva ja hieno ja kaikkea, mutta kirja ei mahdu pussiin! Olisikohan ehkä kannattanut mitata eikä vaan tehdä "kirja on suunnilleen tuon kokoinen"-menetelmällä... Heh.

Käyttää mä tätä kuitenkin aion. Saa toimia mun kivana kesäkassina, sinne mahtuu se puhelin ja ne lääkkeet, laitetaan siis sinne lompakko ja ostoskassi ja suunnataan kauppaan!

-Heidi

Hankintoja

Mä en tee koskaan postauksia siitä, mitä tai mistä olen jotain matskuja töihini hankkinut. Näitä näkee muissa blogeissa tosi paljon. Mulla on hirveän yksinkertaiset syyt siihen, miksi näitä ei mulla ole.
1. Mä hankin suurimman osain jutuista kirppiksiltä tai kierrätän muuten.
2. Mä tilaan netistä tavaraa, jolloin siitä ei tule niin hihkuttua, kun paketti saapuu.
3. Mä olen ihan liian laiska tekemään postauksia jostain mitä hankin.

Mutta nyt, nyt tämän kerran mun on suorastaan PAKKO tehdä poikkeus. Ensinnäkin mulla on liikaa aikaa ja toiseksi, mä olen löytänyt Elämäni Rakkauden. Tämä ei ole maksettu mainos.

Karnaluks!

Olen käynyt heidän myymälässään muutamia kertoja ja joka ikinen kerta se on ihan yhtä mahtava kokemus. Myymälä sijaitsee siis Tallinnassa. Joka ikinen kerta se on myös aivan yhtä hämmentävä. Kaikkialla on liikaa kaikkea, että kaiken voisi sulattaa edes kerralla. Mä rakastan tuollaisia myymälöitä!

Nauhaholistin taivas

Myymälä on ahdas, turha kuvitella ahtautuvansa sinne vahinkovankkureilla tai rollaattorilla. Ei onnistu. Siellä on myös kuuma. Eikä siellä käy kortti. Joka on hyvä, koska silloin on pakko miettiä budjetti etukäteen ja varata se summa käteisenä. Tosin olen kyllä joskus lähtenyt kesken kaiken automaatille hakemaan lisää rahaa, kun homma lähti lapasesta. Joka ikinen kerta siellä myös keksii tarvitsevansa "sitä tuota ja tätä" ja jälkikäteen miettii, että mitä tuli tehtyä. Niinpä minä menen sinne nykyään ostoslistan kanssa.

Eilen sitten taas oli keväisen Tallinna-päivän vuoro. Tämän kerran saalis on hyvin maltillinen, josta kiitän ostoslistaani. Mustaa nylon-nauhaa. Muutamaa koristenauhaa. Tarranauhaa. Vain yksi ompelulanka (jäin miettimään kyllä myöhemmin, että miksi ihmeessä vain yksi...). Heijastinta, muutamaa erilaista. Ja maailman kätevin puolakotelo.

Ja nyt ompelemaan!

-Heidi

P.S. Postilaatikossa odotti myös paketti ompelutarvikkeita, kun tulin kotiin illalla, joten nyt on mitä tehdä! Jos Karnaluksilla meni maltillisesti, niin sen nettitilauksen kanssa en sitten vissiin ollutkaan ihan niin maltillinen...Hups.

Hui hai

Huhtikuu meni... toukokuu tuli... toukokuukin meni... ja ompelukone sai pölyttyä rauhassa työhuoneen nurkassa. Pitkään pitkään aikaan elin elämässäni jakson, jossa koneeseen ei koskettu lainkaan. Omituista.

Ostin minä tämän "käsityötaukoni" aikana saumurin. Tosin se on vielä paketissa. Viime kuussa sen jo kotiin kannoin, mutta en ole edes käyttöohjetta avannut vielä.

No mutta jos kevät meni kiireiden merkeissä, niin nyt ei ole kuin aikaa!

Kävi nimittäin pieni onnettomuus heti kesäloman toisena päivänä.

Hups vaan. Tätä riemua kestää ainakin kuusi viikkoa.

Nyt opettelen painamaan ompelukoneen kaasua vasemmalla jalalla. Yllättävän vaikeaa, kun sen on aina tehnyt oikealla.

Tänään aloitin pienillä harjoitteluilla. Olisi nimittäin pari projektia mielessä, mutta mennään alkuun tutuilla ja turvallisilla pannoilla.

Tosin tähänkin hommaan kaipasin uutta. Niinpä päätin yhden sijoituskoirani päänmenoksi tehdä kokeilun, jossa silitysraudalla sulatin karkkipapereita yhtenäiseksi levyksi. Tämä oli minulle uusi juttu ja taisin kyllä nyt vähän innostua.

Leivinpaperin välissä silittelin muovit toisiinsa.

Aika vaikeaa oli saada todella sileää pintaa, tai sitten olen itse vaan tosi kärsimätön.

Kun karkkipaperit olivat tukevasti kiinni muovipussinpalasessa oli aika ommella "koristenauha" kiinni nyloniin.

Ja sitten nahka kiinni koko komeuteen.

Heijastin kiinni kurraosaan.

Ja valmista tuli!

 
-Heidi