12.-15.3.

Arvasin että näin käy ennemmin tai myöhemmin: arjen kiire siirtää skainnailua aina vaan eteenpäin ja eteenpäin. No eipä siinä, sivut tuli tehtyä ajallaan. Tämä onkin toinen asia, jota olen jännittänyt. Että ehtiikö sitä. Hyvin ehtii, kun haluaa ehtiä. Mutta skannerille saakka ei ehdi vaikka miten yrittää. Onneksi aina ajallaan perjaintai ilta saapuu ja mitäpä sitä ihminen muuta, kuin ensin koiran kanssa treeneihin ja sitten sivuja skannailemaan.

12.3. "Lainaus josta pidät."

Osuva. Ei sen suurempia perusteluja. Kuva oli pakko saada käyttää, siksi se on tuossa. Vaikka ei sillä mitään tekemistä tekstin kanssa olekaan. Kamalassa kiireessä tehty, mutta tehty.


13.3. "Suunnittele itsellesi kunniamerkki tai mitali jostain ansaitsemastasi asiasta."

Vaihtoehtoja olisi ollut vaikka kuinka paljon. Iski oikein valinnan vaikeus kun piti miettiä, että mistä sitä tahtoo tämän tehdä. Mutta nyt minulle on myönnetty kunniamaininta ompelukoneen käyttämisestä! Vaatii ehkä perusteluja. En ole koskaan ollut mikään käsityöihminen. En todellakaan. Yläasteella en saanut housujen sivusaumoja ommeltua, kun on niiiiin vaikeaa. En ymmärtänyt miten joku voi saada jonkun vanhojentanssipuvun tehtyä, kun itse ei osaa revennyttä ostoskassin saumaa korjata. Kului aikaa ja tuli koiria... koirille tuli kylmä... piti saada takkeja. Katsokaapa huviksenne mitä maksaa takki koiralle, jonka selän pituus on vain n. 40 senttiä. Mansikoita! Eipä ollut opiskelijana varaa sellaisiin silloin. Ajattelin näppäränä, että teenpä itse. Koira kyljelleen kankaan päälle, leikataan, ommellaan, puretaan, ommellaan uudestaan ja puretaan uudestaan. Toistetaan ainakin kuudesti. Kunnes viimein: Tadaa, takki on valmis! Eihän ne ensimmäiset ehkä kauniita olleet, mutta koira tarkeni. Oli myös toinen ongelma, mikään valmis takki ei istu tuon malliselle koiralle, joita omani ovat. Piti kehitellä malli, joka on sekä lämmin, istuva, että tottakai kivan näköinen. Tuli opeteltua ompelu vähän kuin vahingossa. Mitäpä sitä ei ihminen koiriensa eteen tekisi... Piti hommata kunnon konekin. Nyt on koirilla takkeja, pantoja, valjaita, treeneihin namipussukoita ja vaikka mitä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Ja minulla kunniamerkki!

14.3. "Mitkä ovat lempiasioitasi tänään?"

Ei varmaankaan vaadi sen suurempia selittelyjä. Oli hyvä päivä.

15.3. "Kerää tähän kauppalistoja. Omia tai löydettyjä."

Omia.
Onneksi kenenkään vieraan ei tarvitse käydä (tai ole ainakaan tähän mennessä tarvinnut!) puolestani kaupassa. Veikkaanpa, että paria juttua joutuisi ehkä hieman selittämään... kai ne listat voisi ihan selkokiellelläkin kirjoittaa.
Tai sitten ei.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

-Heidi