Joulukalenterin aarteet

Olivian joulukalenterista on nyt kaikki luukut avattu, joten voin hyvällä omallatunnolla "paljastaa" mitä kalenteriin askartelin. Harmittavan vähänhän siis ehdn tehdä itse. Kiireinen joulunalusaika meni joululahjojen tekemisen merkeissä. Sukat sain kalenteriin tehtyä hyvin, mutta sitten tajusin, että en millään ehdi tehdä kahtakymmentäneljää pientä asiaa. Niinpä turvauduin IKEAn ja Tigerin apuun.

Muutaman jutun kuitenkin ehdin tehdä.

Patalaput.

Tiskirätin.

Ja pari pientä käsipyyhettä, toisesta vaan ei ole kuvaa.

Kaikki ovat siis leikkikeittiö-kokoa. Lisää kuvia Tanjan blogissa.

Keraamisia brassitauluja

Taulut alkoivat houkutella minua jo syksyllä. Päätin, että kokeilen jotain taulujen tapaista, kunhan aika ja ajatus vielä hieman kulkevat eteenpäin. Tein levyt valmiiksi. Levymankelilla ja viivottimella, joten helpolla pääsin. 

Levyt menivät raakapolttoon ja seisoivat hyllyssä sen jälkeen useamman viikon. Välillä pidin niitä jo kädessäni, siirsin paikasta toiseen, mutta hetki ei ollut oikea. Viimein joulukuun alussa tartuin oksidipulloihin, alilasitekyniin, vesikuppiin ja sieneen.  

Tein taustan kobolttioksidilla ja rutiililla, piirsin koiran päälle alilasitekynillä ja 'roiskin' päälle lasitetta, jonka nimi on Silkinhimmeä.

Mustalla rautaoksidilla tausta, alilasitekynillä koira ja päälle samaa Silknhimmeää lasitetta kuin edellisessä. Mainittakoon, että tässä käytin violettia kynää. Polton jälkeen viiva näyttää kuitenkin siniseltä.

-Heidi

Puikkopiilo

Tein neulovalle ystävälleni, joka auttoi suuresti 'Luigille koti'-projektissa kesällä, kiitoksena puikkopiilon. Ja koska hänellä on koiria ja koska koiraihmistä ei ilahduta mikään niin kovasti, kuin oman koiran kuva missä tahansa tuotteessa, askartelin tottakai mukaan myös lahjan saajan oman hauvan. Apuna käytin ihan vain kotoa löytyvää tulostinta.

-Heidi

Jouluista keramiikkaa

Astia on hyvin pieni, tein se jämäsavista muottiin, koska sillä hetkellä en halunnut aloittaa mitään suurempaa ja tiesin, että seuraavan työn teen eri savesta, halusin siis vain käyttää pussista jämät pois. Niinpä laskeskelin, että savi riittää juuri ja juuri tälläiseen pikkukuppiin. Reunat nipistelin pienistä sormien välissä muotoilluista levyistä. 

Raakapolton jälkeen kuppi ei näyttänyt yhtään miltään ja mietinkin jo, että en edes tee sillä mitään. Sitten bongasin todella kivannökäisen lasitteen ihan vahingossa ja päätin kokeilla sitä astiaan, joka on "tarpeeton". Kävisi siis loistavasti lasitekokeiluun! 

Lasite on todella kaunis. Kun kuppi tuli uunista, ihastuin siihen välittömästi! Aivan ihana. Eikä tunnu enää yhtään turhalta. Poikkeuksellistä tässä on se, että yleensä en ole hirmuisen iloinen lasituspolton jälkeen. Tämä tekee poikkeuksen. 

-Heidi

Joulukalenteri

Tein siskoni tyttärelle Olivialle joulukalenterin. En kuitenkaan tahdo pilata Tanjan... tai siis Olivian iloa seuraavan sukan tutkimisesta, joten esittelen tässä vain lyhyesti itse sukat (voit siis Tanja jatkaa lukemista).

Sukat ompelin valkeasta kankaasta, koska Tanjan ja perheensä koti ei ole monella värillä kuorrutettu, vaan Tanja pitää maanläheisistä ja hillityistä väreistä. Halusin kuitenkin jotain jouluista, joten päädyin punaisen ja valkoisen yhdistelmään. Ensin ajattelin, että teen jokaisesta sukasta samankokoisen (tämähän olisi tietysti vaatinut kaavan. Jonkunlaisen leikkasinkin paperista, mutta hävitin sen heti leikattuani -syytän kissaa, se kai varasti sen). Mutta koska kärsivällisyyteni ei kuitenkaan riitä saman asian toistamiseen kahtakymmentäneljää kertaa, päätin kahden sukan jälkeen, että ei se haittaakaan jos ovatkin vähän eri kokoa keskenään. Ja hyvä niin, koska pelkästään siinä, että sain toistettua sukkaa kaksikymmentäneljä kertaa, oli minulle ihan tarpeeksi haastetta. Eikä se nyt hassumpi ole, vaikkei sukat keskenään identtisiä olekaan.

Kun sukat oli ommeltu, tein niihin kangastussilla numerot. Ja sitten vain pyykkipoika kiinni sukkaan ja aarteet piiloon!

Turvauduin parin eri liikkeen apuun aarteiden piilotuksessa. En siis ommellut ja askarrellut jokaista sukkiin piiloteltavaa asiaa itse. Vaikka olisihan se ollut hienoa! Ikävä kyllä aika on rajallinen ja koska käsillä on muutama isommin huomiota vaatinut projekti tässä samalla, oli tyydyttävä tekemään itse vain muutama ylläri.

Mieli tekisi ihan kauheasti kertoa edes siitä vähästä mitä tein... mutta lukekaa Tanjan blogista mitä Olle sukista löytää!

Iloista joulun odotusta!

-Heidi

Kerta kiellon päälle, tai kolme

Tämä osoittautui nin hauskaksi (ja ennen kaikkea nopeaksi) ajanvietteeksi, että tein vielä muutaman.

Saatanpa vielä tehdä pari jossainvaiheessa.

-Heidi

Kätevä emäntä

Hah! Pyytäkää laittamaan ruokaa, tiskaamaan, pesemään pyykkiä tai vaikka imuroimaan, niin mä katoan. Mutta vihjatkaapa puolella sanalla, että tarttis varmaan jonkun uuden tekstiilin tai muun asian kotiin, jonka tiedän pystyväni tekemään. Oli se sitten kangasta, lankaa, keramiikkaa tai vaikka puuta, niin täältä pesee! Ihan mitä vaan, kunhan ei tarvitse ruokaa laittaa.

Tällä kertaa puoliso alkoi puhua, että sellainen pyyhe, jonka saa tankoon roikkumaan, olisi kyllä erityisen näppärä. Sain yhden sellaisen kerran joululahjaksi ystävältäni ja se on meillä ollut kovassa käytössä, koska väliaikaiskeittiömme roskiskaapin edessä on tanko verholle. Siihen se on ollut helppo ripustaa, jolloin se on aina lähellä vesipistettä. Oikeasti tämä kaappi on tarkoitettu niin, että edessä roikuu vain verho, mutta koska meidän lauman ahneet kuonot söisi tästä koko keittiön ainoasta kaapista silloin kaiken kuivaruuan niin meillä siinä on myös "ovi" (lue: levy, joka toimittaa oven virkaa verhon takana).

Innostuin kuitenkin ajatuksesta ja etenkin, kun puolisko toi vielä IKEAsta pyyhkeetkin ompelupöydälle valmiiksi odottamaan (!!!) niin mikäs siinä oli sitten uutta projektia aloitella.

Ja koskaanhan ei voi sitten tehdä vain yhtä tai kahta... Heti alkuun oli pakko tehdä kolme, koska löytyi niin herkulliset kankaat.

Siinä se sitten palvelee.

Ja jos nyt vielä muutaman tekisi.. :)

-Heidi