Hui hai

Huhtikuu meni... toukokuu tuli... toukokuukin meni... ja ompelukone sai pölyttyä rauhassa työhuoneen nurkassa. Pitkään pitkään aikaan elin elämässäni jakson, jossa koneeseen ei koskettu lainkaan. Omituista.

Ostin minä tämän "käsityötaukoni" aikana saumurin. Tosin se on vielä paketissa. Viime kuussa sen jo kotiin kannoin, mutta en ole edes käyttöohjetta avannut vielä.

No mutta jos kevät meni kiireiden merkeissä, niin nyt ei ole kuin aikaa!

Kävi nimittäin pieni onnettomuus heti kesäloman toisena päivänä.

Hups vaan. Tätä riemua kestää ainakin kuusi viikkoa.

Nyt opettelen painamaan ompelukoneen kaasua vasemmalla jalalla. Yllättävän vaikeaa, kun sen on aina tehnyt oikealla.

Tänään aloitin pienillä harjoitteluilla. Olisi nimittäin pari projektia mielessä, mutta mennään alkuun tutuilla ja turvallisilla pannoilla.

Tosin tähänkin hommaan kaipasin uutta. Niinpä päätin yhden sijoituskoirani päänmenoksi tehdä kokeilun, jossa silitysraudalla sulatin karkkipapereita yhtenäiseksi levyksi. Tämä oli minulle uusi juttu ja taisin kyllä nyt vähän innostua.

Leivinpaperin välissä silittelin muovit toisiinsa.

Aika vaikeaa oli saada todella sileää pintaa, tai sitten olen itse vaan tosi kärsimätön.

Kun karkkipaperit olivat tukevasti kiinni muovipussinpalasessa oli aika ommella "koristenauha" kiinni nyloniin.

Ja sitten nahka kiinni koko komeuteen.

Heijastin kiinni kurraosaan.

Ja valmista tuli!

 
-Heidi

Tikapuita pitkin taivaaseen...

...Tai ainakin takan päälle.

Meidän pihasta kaadettiin vanha omenapuu (oli pakko, en muuten olisi ikipäivänä suostunut!) ja ajattelin, että jotain siitä olisi hauska saada ikäänkuin talteen.

Mieleen nousi ajatus tikapuista kissalle, olinhan tätä jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni. Ja koska idea sai kannatusta, jopa niin paljon, että minua varten sahattiin askelmapalikat valmiiksi, olin tyytyväinen.

Vannesahalla palikoista otettiin siivu pois, jonka jälkeen kuskasin palikoita muutaman kerran tapaamaan Herra Nauhahiomakonetta. Kun tämä vaihe saatiin päätökseen, oli vuorossa reikien poraaminen.

Sitten vain narua sovittelemaan rei'istä läpi ja solmuja väliin. Kunnes tikkaat olivat kasassa.

Tikkaat ripustettiin kissan kiipeilypuusta riippusillaksi takan päälle.

Neiti kissa oli sitä mieltä, että tämä on vähintäänkin hyvin jännittävää. 

Mutta ehdottomasti tutustumisen arvoista.

 Ja sinne mentiin!

-Heidi

Yksi, kaksi, monta...

Halinallet kirvoittivat tekemään pantoja myös Minions-nauhasta.

Ensin yksi...

Ja sitten toinen... tyttövärisenä!

Ja sitten vielä ainakin pari, kun olikin niiiiiiiin kiva nauha.

Katsotaan montako kaulaa kaipaa vielä omaa Minions-pantaa, nauhaa olisi vielä vähän jäljellä.

-Heidi

Takaisin koiriin

Vielä yksi lasite- ja tekniikkakokeilu uunista ulos.

Alilasitekynät ja kiiltävä, kirkaslasite, korkeanpolton kivitavarasavi.

Iltapuhteena myös muutama panta.

-Heidi

Kissakeramiikkaa

Tein muutaman "kaakelin" myös kissamme Bean kuvalla (saan aina kuulla, että vain koirat esiintyvät töissäni).

Laatat ovat kokoa 7,5 cm x 13,5 cm.

Kuva onnistui valtavan kivasti. Olen todella tyytyväinen!

-Heidi

P.S. Ja koirien kuvista tehdyistä tuli tällä kertaa niin epäonnistuneita räpellyksiä, etten kehtaa julkaista edes kuvia. Plaaaaah!

Pentupakettitavaraa

Minun pienet Leluelämähahamot ovat jo niin isoja poikia, että muuttivat omien ihmistensä luokse. Niinpä pentupakteeihin piti askarrella mukaan muutama kiva juttu. Sen lisäksi, että tällä kertaa piti vähän ensin askarrella itse pentupakettia.

Kävi nimittäin niin, että ruokasäkit eivät mahtuneet reppuu ja olin ne patjatkin jossain välissä ommellut, niin niistä sitten tuli idea. Hei eikös kaikki lapset nuku alkuun pahvilaatikossa tässä maassa! Tuumasta toimeen, liimaa, pahvia, puristimia, virityksiä ja aikaa...

Tässä vaiheessa minulle naurettiin, että ehä ensi kerralla kannattaa ensin hommata ne laatikot ja sitten vasta ommella patjat niin pääsee helpommalla. Ja kun homma jatkui neljän laatikon verran, minulle luvattiin jo, että ensi kerralla saan laatikot valmiina. Pitää muistaa tämä sitten.

Pennut saivat mukaansa myös perinteiset kakkapussijemmat.

Sekä namipussit.

Ja koska pentujen reput olivat tosi tylsiä, päätin piristää niitä kangaskylteillä. Tein jokaiselle pennulle omalla nimellä kuvan, jonka laitoin reppuun kiinni hakaneuloilla.

Ja niin pentupaketti oli valmis!

-Heidi

Verho

Löysin kirpparilta ihanan kankaan. Pöytäliina luki hintalapussa, mutta aika omituisesti oli ommeltu, jos tosiaan sitä virkaa on toimittanut. Minä näin heti kankaan keittiömme roskiskaapin edustaa koristamassa.

Tuumasta toimeen. Kangas puoliksi (vielä siis puolikas jäljellä, josta saa tehdä jotain ihanaa!), kuja toiseen päähän ja tadaa, verho on valmis!

Kevättä (väliaikaisessa)keittiössä. Ooooh!

-Heidi