tiistai 28. lokakuuta 2014

Korkkeja...

Sain jo muutama vuosi sitten (kyllä, kaikki pitää säilyttää, kunnes niistä keksii jotain!) korkkeja.
Enkä ihan muutamaa, vaan säkilllisen. Ihana Ukkelini pelasti nämä minulle työkaverinsa suunnittelemalta roskikseen heittämisen vääryydeltä ja kuskasi minulle.

Kuvan koira (n.9 kg) antanee jotain suuntaviittaa siihen, että korkkeja on tosiaan melkoinen määrä.

Samaan aikaan, kun korkkipussi on lojunut varaston uumenissa, olen palannut sen pariin ajatuksissani useampaankin kertaan.

Tässä lomaviikolla sitten viimein löysin kauan etsimäni: puisen laatikon!
Korkit ja puinen laatikko tuli tässä visiossani yhdistää.

Mutta laatikko olikin liian syvä. Laatikon pohjalle sahattiin pala levyä, jotta korkeus saatiin optimaaliseksi.


Kokeilin asetella korkkeja laatikkoon ja tajuisn, että en pidä laatikon reunojen väristä. Niinpä seuraava ase käyttöön. Laatikon reunat mustaksi!
Tahdoin, että reuna kehystää korkkeja, joten vaalea reuna ei mielestäni antanut vaikutelmaa kehyksestä tarpeeksi. Levitin maalin paperin avulla, melko ohut kerros. Kahdesta syystä, ensinnäkin ihan siksi, että oli kiire saada toteuttaa kauan muhinut visio ja akryyli kuivuu nopeasti ohuena kerroksena ja toiseksi siksi, että maali ei anna liian muovista vaikutelmaa.

Sitten asettelemaan korkkeja!

Ajattelin ensin, että hyvä tulee, kun vaan latoo korkit laatikkoon. No tietysti päätyihin olisi jaanyt kolot. Mietin, että ei se haittaa, mutta alkoihan se kuitenkin haitata. Ja koska tunnen itseni, päätin korjata tilanteen samantien, ettei tarvitse jälkikäteen harmitella.
Niinpä huhuilin Ukkelin apuun, joka minulle sitten leikkasi korkkeja oikeaan kokoon ohjeideni mukaan. Minä kun olen edelleen veitsenkäyttökiellossa, sormi nimittäin sattuu olemaan edelleen paketissa viime viikkoisen pienen lipsahduksen vuoksi...
Sitten pinta näytti omaan silmääni kauniilta.
Niinpä liimasin korkit paikoilleen.  Nostin aina muutaman kerrallaan paikaltaan ylös, puristin liimaa koloon ja painoin korkit paikoilleen.

Ja nyt se on valmis!

Mikäkö? No korkkitaulu!

Ja korkkejakin jäi vielä melkoinen määrä. Mitähän sitä sitten keksisi...

-Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti