Jos vielä ei ole tullut selväksi, kuulun minä siihen saatanalliseen ihmisryhmään, joka tykkää antaa itse omin pikku kätösin tekemiään asioita myös lahjaksi. Niinpä, kun aikoja sitten kuulin ystäväpariskunnan hääsuunnitelmista, oli sanomattakin selvää, että tälle ei-niin-normeihin-mahtuvalle parille, olisi tehtävä, jokin ei-niin-normeihin-mahtuva lahja.
Tuumasta toimeen.
Syntyi keraaminen tarjoiluastia, joka myöhästyi itse hääjuhlasta, vaikka miten koetin kiirehtiä. Hääjuhlassa pariskunta avasi tyhjän pahvilaatikon, josta löytyi kortti:
jos häälahjanne olisi ehtinyt valmistua ajoissa, se olisi tässä laatikossa.
Tottakai lahja luvattiin myös toimittaa, heti kun se tulisi uunista ulos.
Ja koska itsensä kuuluu haastaa aika-ajoin edes pienesti, minä päätin kokeilla muutamaakin uutta asiaa. Prässiä, joka teki minulle valmista makkaraa (hurjan kätevä!), en ollut myöskään ikinä latonut makkaroita muotin pohjalle tällä tavalla. Ja vielä lopuksi päätin kokeilla kuparioksidia, ennen lasitetta.
Hurjan mahtava työ ja hurjan mahtava lopputulos! Tykkään.
Muistuttaa minua molemmista naimisiin päätyneistä.
Ja koska en viitsi erikseen tehdä postausta napeista, jotka tein niin ikän keramiikasta, laitan kuvan tähän loppuun.
Ja on muuten siitä kivat napit, että lasitetta on molemmilla puolilla! Jesh! Taidanpa tehdä itselleni (ja ehkä jälleen rankaista jotakuta toista myös. ;) ) laukun ja ommella siihen kiinni itse tekemäni napin.
-Heidi
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti